näyttelysuunnitelmia taasen.. saa nähä miten käy..

14.-15.1. Kajaani KV Tamminäyttely (T) t. Tamas Jakkel [i]
4.2. Keuruu rn t. Tanya Ahlman-Stockmari 12.1./18.1.
25.-26.2. Tuusniemi rn (W,T) t. Anne Sume, Viro , Unto Timonen
3.3. Eno rn (T) t. Veli-Pekka Kumpumäki
25.3. Lohja en villa (T) t. Henrik Hannelius
1.4. Polvijärvi rn (T) t. Irina Poletaeva
14.4. Vaasa KV (W,T) t. Marit Sunde , Soile Bister
12.-13.5. Tampere KV (T,W)
12.5. Kajaani rn (T)
19.5. Somero rn (W) t. Marja Salminen
26.5. Joensuu kr
27.5. Joensuu KV
9.-10.6. Tuuri kr
9.-10.6. Salo kr
30.6.-1.7. Rovaniemi KV
7.-8.7. Kokkola KV
14.-15.7. Oulu KV
14.-15.7. Forssa kr
21.-22.7. Kemi KV
28.-29.7. Pori KV
3.-5.8. Kuopio KV x3 t. Wilberg Leif-Herman / Jensen Hanne Laine / Paloheimo Annukka
11.8. Hyrynsalmi rn / Raisio kr
1.-2.9. Liminka rn x2
22.9. Turku rn
4.11. Turku KV
8.-9.12. HeW-12, V-12 Helsinki

Mätsärissä menestystä

Viikonloppuna riitti taas menoa ja meininkiä. Lauantaina matkasimme Puolangalle äiteen synttäreille (ei ollu pyöreitä vuosia) ja siellä riittikin puuhailua sitten koko päiväksi, saunomista, kakun leivontaa yms. Pojat ainakin olivat innoissaan kun pääsi taas Nasun kanssa riehumaan, luulempa että Nasulle on tulossa hiljalleen juoksutkin taas ja joudutaan pitämään sitten taukoa Puolangan visiiteistä.

Sunnuntaina lähdimme aamusta ajelemaan Suomussalmelle Doggaajat ry:n mätsäriin. Mätsäripaikka oli oikein mukavan olonen, tosin Wallua vähän stressasi olla siellä hälinässä ja hiukan ahtaastikin jouduttiin olemaan välillä. Tito taas oli kokoajan ihan rento ja heilutteli vaan häntää ohikulkeville koirille ja välillä minulle herkkujen toivossa. Kehään sain viedä Titon ensin, mikä olikin ihan hyvä että Wallu ehtii rauhottua (vaikka oltiinkin heti alusta tultu sinne). Tito kulki kehässä jo kuin vanha tekijä, tuloksena tällä kertaa PUN3.

Tämän jälkeen olikin heti Wallun vuoro mennä kehään. Kehässä se oli yhtä jännittynyt kuin kehän laidalla, mikä oli jo edistystä kun viimeksi se meni kehässä ihan lukkoon (erkkarissa). Mutta kehäkulkuhan sillä menee jo niinkuin automaatilla, joten ongelmaa ei sinänsä ollut. Pöydälläkin se oli yllättävän kauniisti vaikka jännittikin. Tuloksena PUN1 eli saimme kunnian jäädä odottelemaan vielä BIS-kehää :)

BIS-kehässä oli mukana kuusi koiraa, saatiin ainakin paljon kokemusta, kun kehässä pyörittiin aluksi niin että pienet kulki keskellä ja isot reunalla. Sitten vielä kaksi tuomaria kävi kopeloimassa ja lisää liikkumista. Tällä kertaa vaan pienet eivät olleet IN ja tipuimme pois sijoituksilta kuten myös pienten SIN1 koira.

Paljon tuli kokemusta molemmille pojille ja mukava mätsäri oli kaikin puolin. Palkintojakin saatiin, eli tosiaan kannatti käydä :) Ja ajattelin käydä näyttelytreeneissäkin, kun halli vaikutti sen verran mukavalta.

Eilen sain myös uuden turboföönin (Phoenix Zephir), josta toivottavasti ehdin kertoa kokemuksia ja kuvasaldoa tuloksista jahka niitä ehtii tulla :)

Kuulumisia

Lyhyesti kuulumisia reilun kuukauden ajalta. Treenailtu on jonkin verran poikien kanssa, lähinnä näyttelyjuttuja sekä rallya Wallun kanssa ja arkijuttuja murkkuilevan Titon kanssa. Alla kuvasaldoa Sotkamon koiraharrastajien näyttelytreeneistä ja sitten vähän testailua sisätiloissa Heidin kanssa ja treenasin minäkin poikia sitten samalla ihan kameran edessä. :) Alusta oli jotenkin todella liukas, eikä trimmauksissakaan paljo kehumista ole, mutta kokeiltu on. Niin ja tämä pimeä vuodenaikakaan ei mitenkään kauheasti ilahduta mustan koiran kuvaajaa..

Treeneissä päästiin leikkimään myös hieman Wilsonin kanssa! :) Seuraavaksi kuvia sitten testailuista.

Miten tuo trimmaus näyttääkin noin hirveältä? Karvat hieman miten sattuu.. Täytynee ottaa parempia kuvia jossain vaiheessa vastatrimmattuna..

Vaikka kuvat eivät olekaan parhaimmasta päästä, niin tulipahan ainakin blogia päivitettyä :) Tito on ilmotettuna Tamminäyttelyyn, joten sinne suunnataan ainakin. Saa nähä innostutaanko lähtemään myös Turkuun... Turbofööni on myös matkalla kotiin päin, sen verran kivasti tuli veronpalautuksia ;) Ja joo en parempaa käyttökohdessa keksinyt! Mutta toivottavasti saisi edes tunnin säästön per viikko tuon föönin ansiosta (takkukausi edelleen jyllää joten kerran viikossa täytyy pestä). Ja tukkaa ollaan myös ruvettu opettelemaan laittamaan tornille. Ensimmäisen kerran kun tukan laittaa erilailla kuin aikaisemmin, niin meinaa raapata ja hinkata, mutta kun laittaa uudelleen just samanlailla niin antaa olla, hassu poika :) 

Lahti pentunäyttely 30.10.

Perjantaiaamuna kello soi seitsemän aikoihin ja kahdeksalta aloitin laittamaan Titoa näyttelykuntoon. Tarkoituksena oli lähteä iltapäivällä ajelemaan tätini perheen luokse Nokialle, joten pesu ja trimmi oli suoritettava vähän turhankin hyvissä ajoin ennen näyttelyä. Rapiat neljä tuntia meni trimmaukseen kaikkinensa, ensimmäinen tunti takkujen selvitykseen (joita selvitin puolitoista tuntia jo torstaina illalla), seuraava tunti sisälsi pesun ja föönauksen ja sitten vielä kaksi tuntia leikkaamista. Nättihän pojasta tulikin (vaikka kuva on aivan surkea):

Sitten lopultakin viiden aikoihin iltapäivästä pääsimme lähtemään matkalle ystäväni Heidin ja hänen porukoidensa kanssa. Tito sai matkustaa kangashäkissä takakontissa, takapenkillä matkusti juoksuinen Saaga-collietyttö ja etupenkillä Nalle-tipsu. Ihmisiä autossa oli neljä aikuista ja siihen vielä viikonlopun tavarat, joten aika täynnäpä auto oli. Mietimme jopa pakatessa, että pitäisikö minun jättää kamera ja käsilaukku pois, kun ei meinannut millään mahtua minnekään. Mutta sopu sijaa antaa, myös kassien kesken peräkontissa ;)

Puolen yön seutuun pääsin Nokialle Titon kanssa, missä tiedossa olikin ihan vain seurustelua sukulaisten kanssa ja oleilua ja valmistautumista henkisesti tulevaan sunnuntain näyttelyyn. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoikin hieman vettä ja muutaman ärräpään päästinkin niille, jotka ovat päättäneet ettei heidän pihakatuaan tarvitse päällystää (siis ihan keskustan tuntumassa olevalla asuinalueella lähes kaikki muut kadut on päällystetty, paitsi juuri se missä sukulaiseni asuvat). Joten sainkin sitten pestä Titon jalat ja vatsan kahdesti lauantain aikana. Sunnuntaiaamuna kannoin pojan kadun päähän, jossa alkaa asvalttitie, kiersimme lenkin ja kannoin taas poitsun takaisin. Matkaahan ei ole kuin ehkä 300 metriä, mutta ei kyllä mitään herkkua ollut kantaa melkein 8 kiloista puudelia, vielä kun kaikki naapurit tuijottivat aamukahvi pöydistään Aamulehden lomasta. Mutta selvisin kuitenkin viikonlopusta suht. kunnialla. :)

Sunnuntaiaamuna sitten kello soikin puoli seitsemältä, mikä tuntui ihan inhimilliseltä ottaen huomioon yön sisältäneen yhden ylimääräisen tunnin nukkumisaikaa. ;) Aamulla ohjelmassa oli tavaroiden pakkaamista, Titon harjaamista enimpiä takkuja pois ja jännittämistä miten päivä mahtaakaan mennä... Yhdeksän aikaan Heidin porukat saapuivat hakemaan minut ja jännittynyt tunnelma seurasikin meitä melkein koko matkan, aivan perille asti. Hallissa tuli heti ongelmia, kun Saaga pelkäsi liukasta lattiaa. Onneksi Tito oli ihan älyttömän reipas, häntä ja pää pystyssä käveli vaan ihmisten ja koirien lomassa, eikä hätkähdellyt ollenkaan vaikka isot leonbergivauvvat vähän karkailivatkin sen luokse tekemään tuttavuutta. :D Häkkipaikkojen löytäminen olikin ongelmaista, lopulta löysimme vähän tilaa ihan hallin perältä, colliekehän viereltä. Sitten oli ongelmaista löytää ystäväni, jotka aikoivat olla villakehän laidalla, joka siis sijaitsi taas aivan hallin toisessa äärilaidassa. Onneksi ystäväni löysivät minut ja auttoivat Titon laittamisessa. :) Tito pääsi myös kiertelemään hallia Hannan kanssa, jonka kanssa Tito kisasi kahden aikaan Junior Handlerissa kuudenneksi! Ihan huippu suoritus! :) Lisäilen kehästä tänne ehkä kuvia, jos Hannalta saan vielä luvan.. Kuvia alla! Sitä ennen kävin nopsasi esittämässä porukamme Nallen tuloksena PEK1 KP PU2 ! Kiitos kuvasta Heidille :)

Saagan kehä oli yhtaikaa Nallen kehän kanssa, mutta heille ei tällä kertaa tulosta (ei sijoittunut kilpailuluokassa eikä saanut sitten KP:takaan), collieita olikin kyllä paljon!

Villakoirien kehähän oli noin puolitoista tuntia myöhässä ja sitä saimmekin hieman odotella vielä JH-kehän jälkeen. Siitä olikin hyvää aikaa saksia Tito loppuun. :) Kääpiöissä ystäväni pentunen oli ROP, mikä oli aivan mahtavaa! Onnea vielä heille! :) Sitten lopultakin kun keskarit alkoivat, kehään meni pikkupentu-uros, saaden KP:n. Sitten oli Titon ja Siriuksen vuoro, Tito pääsi ykkössijalle ja Sirius kakkoseksi. Ja jos ymmärsin oikein niin vain Tito sai KP:n. Paras uros kilpailussa pikkupentu tuli ensimmäiseksi ja Tito toiseksi, saaden sekä tuomarin, että kilpakumppanilta kehuja, mikä tuntui tosi hyvältä :) Tito meni kokoajan kuten automaatti ja oli koko päivän hallissa, niinkuin olisi kiertänyt näyttelyitä jo monta vuotta! Ihan mahtava pentu kyllä. Todella hyvä hermoinen ja rauhallinen, mutta silti niin iloinen ja jaksoi koko päivän pusutella ihmisiä, jotka kävivät rapsuttelemassa. Ihan mahtavaa :) Alla minun ottamia kuvia JH-kehästä ja Heidin ottamia kuvia rotukehästä sekä lopuksi arvostelu.

Tuomari: Eeva Resko

Erittäin hyvän tyyppinen, upea pää ja ilme, hyvin kulmautunut edestä, mutta hieman ranskalainen. Erittäin hyvä runko, hyvä häntä ja hännän kiinnitys, normaalit takakulmat, liikkuu hyvin. Hyvä väri

PEK1 KP PU2

Ja kehän laidalla juttelimme, että aika monelle tuomari oli maininnut tuon ranskalaisuuden, tarkoittaen ilmeisesti hieman kiertyneitä eturaajoja. Mutta arvosteluun olen enemmänkin kuin tyytyväinen, vaikka olisihan se hieman turhankin ytimekäs, verrattuna esim collieiden arvosteluihin, joissa ei meinannut paperi riittää pituudessa ;) Tuomarina heillä olikin Eerolan Päivi :)

Kiitos vielä kauheasti kaikille näyttelypaikalla hengessä olleille ja erityisesti matkaseurasta Heidille porukoineen! :) Autossa jo juttelimmekin, ettei tämä taida jäädä viimeiseksi reissuksi ;) Mutta luultavasti seuraava näyttely on kuitenkin vasta tamminäyttely.

Trimmailua

Tässä kuva pojasta pari päivää pesun ja kahden trimmauksen jälkeen, ei uskaltanut eikä jaksanut kerralla leikata tarpeeksi, joten saa sanoa että kaksi päivää meni pojan laitossa :D

Kuvan laatu on hieman heikko, kun otin itselaukaisimella, jonka tarkensin ensin takana olevaan tuoliin niin se ei sitten enää tarkenut koiraan uudelleen.. Mutta muoto näkyy :)

Etelän reissu erkkariin ja siskon luo

Tulipahan tehtyä jälleen yksi junamatka siskoni Heidin luokse Ypäjälle. Näitä reissuja teemme joka vuosi monta kertaa, mutta koskaan matkan aikana ei ole ollut näin paljoa jännitystä ja vaarallisia tilanteita...

Ensinnäkin vastoinkäymiset alkoivat jo muutama päivä ennen aiottua matkaan lähtöä, kun Heidi soitti keskiviikkona ja kertoi Topin (heidän 1,5v jacki) olevan hyvin kipeä ja oksentelevan kokoajan. Suunnittelimme silti matkaa ja pohdimme juna-aikatauluja ja päätimme että tulen perjantai-iltana jo, vaikka näyttely on vasta sunnuntaina.

Sitten torstaina Heidi soitti pikapuhelun, että lähtee Topin kanssa lääkäriin kun se ei suostu syömään eikä juomaan mitään, ruiskulla tarjottu vesi oksennettiin heti pois ja poika on tosi alakuloinen. Tässä vaiheessa rupesimme miettimään, että mitä jos Topilla on jokin tarttuva tauti, en uskaltaisi Wallun kanssa mennä niille hakemaan tautia, saatika viemään sitä sen jälkeen koko parsonkansalle! Lääkäri ei osannut sanoa oikein mitään, suolessa ei tuntunut mitään, epäili vatsahaavaa kun oksennuksessa oli kuivaa verta, mutta sanoi että luultavasti ei ole tartuntatauti kun koira ei ripuloi.

Torstai-iltana pohdittiin ja yritin etsiä keinoa päästä julkisilla toisten sukulaisten kautta, mutta mitään vaihtoehtoa ei löytynyt. Päätimme että otetaan riski, tulen lauantaina päiväjunalla, että olen illalla siellä, kannan koiraa kokoajan sisällä ja ulkona korttelin säteellä, ja nukumme vierashuoneessa jossa heidän koiransa eivät ole.

Perjantaina Heidi kertoi ettei Topi ollut oksentanut enää, kun sai oksennuksenestolääkettä ja voi hieman pirteämmin kun sai nesteytystä. Joten trimmasin Wallun loppuun, varasin liput ja luotin siihen, ettei se ole tarttuvaa kun ei ripuloi. Kuitenkin niin, että jos tilanne muuttuu, että heidän toinen koira alkaa oksentelemaan ja voimaan pahoin niin en mene sitten erkkariin tartuttamaan muita. Taudilla oli tähän mennessä kuitenkin jo neljä päivää aikaa itää Vellussa, joka kuitenkin voi yhtä hyvin kuin ennenkin.

Lauantaina lähdin junaan, ja pian sainkin Heidiltä viestin, että kävivät ell nesteytyksessä ja Topilla tuntui suolessa vierasesine! Eli mitään tartuntavaaraa ei ole ja turvallisin mielin saatoin matkustaa heidän luokse. Ainut huoli oli enää Topin vonti, joka heikkenikin koko päivän ja illalla se vaan makasi silmät auki sängyllä hyvin tuskaisen näköisenä. Päätettiin, että kyllä se täytyy viedä leikattavaksi, kun ei ole tiistain jälkeen syönyt eikä juonut mitään, ainoastaan nesteytyksessä saanut nestettä. Kova huoli painoi mieltäni Topin takia, ja pari kyyneltäkin siinä pääsi kun mietin niin pienen koiran leikkaamista, joka on jo todella huonovointinen ja kuihtunut. Wallukin huomasi, ettei kaikki ole hyvin ja käpertyikin yöki kainalooni nukkumaan, vaikkei normaalisti sängyllä saisi olla...

Sunnuntaiaamuna lähdimme ajelemaan siskon miehen kanssa kohti Lohjaa, kun taas Heidi tyttärensä kanssa lähti ajelemaan kohti Turun eläinsairaalaa Topin kanssa. Moneen tuntiin ei tapahtunut mitään erikoista. Topi oli otettu turussa vastaan ja kerrottu vain että kolmelta saa hakea. Lohjalla taas todettiin olevan menossa vasta junnu-urokset kun pitäisi kohta olla avoin luokka jo ainakin puolessa välissä.. eli toisin sanoen kehä oli yli kaksi tuntia myöhässä. Wallua hermostutti odotella boxissa niin pitkän ajan, mutta hermostutti myös boxin ulkopuolella kun kaikki hälinä ja rähinät kaikuivat hallissa. Wallu ei ole koskaan tykännyt halleista, enkä oikein minäkään. Mutta Wallun kanssa harjoiteltiin kehän laidalla liikkumista ja seisomista, jätkä osasi todella loistavasti niinkuin aina! Myös kattelin sen hampaita ja tutkin sitä, kuten myös matkaseurani, ja Wallu oli täydellisesti.

Sitten kun lopulta koitti aika mennä kehään. Wallu meni häntä pystyssä siihen asti kunnes astuttiin ruohomatolle, jolloin häntä tipahti ja laski kuin lehmänhäntä! Korvat meni luimuun ja mulkoili jokasuuntaan että kuka nyt vuorostaan hyökkää kimppuun. Onneksi oli hetki aikaa ennenkuin tuomari alkoi katsomaan koiria, ja sain Wallun piristettyä ja ajattelin että nyt tarvitaan vaan reipasta liikkumista niin kyllä se tästä.

Sitten kauhistuksekseni kuulin, kun tuomari sanoi jotain "on the table" ja kehätoimitsija tulkkasi, että ei liikuta ollenkaan vaan otetaan suoraan pöydälle! Järkytyin ja yritin sitten reippailla Wallua muulla keinoin, kun ei arvosteluakaan saanut häiritä ja koiria oli niin vähän etten kehannut kehästä poistuakaan liikuttaakseni Wallua. Noh se tuntui kuitenkin reipastuvan siitä ja rohkaistuvan.

Sitten pian koitti Wallun vuoro.. Pöydälle kun mentiin, laitoin Wallun niin, että se näki tuomarin. Se ei välittänyt siitä mitään, kunnes tuomari kiersi meidän taakse ja pyysi kääntymään. Mulla löi ihan tyhjää mitä tarkoittaa "turn around"... mietin vaan että around sanotaan yleensä kun pitää tehdä liikkeet kehän ympäri, että mitä ihmettä! Onneksi kehätoimitsija auttoi, että tuomari pyysi kääntämään koiran toisin päin. Wallu hämmentyi tästä lisää ja meni hieman epävarmaksi. Antoi kuitenkin tuomarin katsoa hampaat todella nätisti ja tutkia päätä jne. Sitten tuomari peruutti sivulle ja Wallu alkoi istumaan. Sitten kaikki tapahtui todella nopeasti, en oikein ymmärrä vieläkään mitä tapahtui. Nostin Wallua takaisin seisomaan, sitten ilmeisesti tuomari lähestyi hiljaa koiraa, olin asettelemassa Wallun jalkaa kai, kun se käännähti tuomaria päin ja ärähti. Tuomari peruutti taaksepäin ja katsoi koiraa hämmästyneenä. Wallu oli jännittynyt, jotenkin istui ja nojasi minuun ja pidin siitä kiinni. Tuomari yritti lähestyä kai uudelleen, mutta luopui ja pyysi tekemään kolmion. Nostin wallun pöydältä ja liikuttiin ja Wallu oli ihan normaali. Lopuksi seisotin ja Wallu oli iloisen oloinen, niinkuin yleensä kehässä. Tuloksena kuitenkin EVA ja arvostelulappu oli täysin tyhjä. Mtta yrittänyttä ei laiteta, eikös ne niin ruukaa sanoa? :) Ollaan jälleen kokemusta rikkaampia, sain parsonkalenterin ja vuosikirjan, joten hyvä reissu se oli! Ja sain myös kokemuksen tuosta hallista, että en oikein mielelläni sinne ole Titoa viemässä villaerkkariin maaliskuussa.. Katsotaan vielä lähempänä, mutta ei minua oikein viehättänyt, ja siellä oli sitäpaitsi tosi kylmä vaikka ulkona oli jotain 15 astetta lämmintä ja oikein aurinkoista!

Kiitos paljon Leena Mäkelälle kuvasta! :)

Kotimatkalla saatiin kuulla, että Topin leikkaus oli onnistunut hyvin, ja oltaisiin suunnilleen yhtäaikaa kotosalla. Alla kuva Topista juuri kotiin saapuneena, vain muutama tunti leikkauksen jälkeen. Sen illan Topi lähinnä vaan pötkötti. Seuraavana aamuna oltiin jo paljon virkeämpiä, käveleskeltiin jo vähän ja jaksettiin mennä sängyn alle piiloon lääkeruiskua ;) Maanantaiaamuna tosiaan lähdin junaan takaisin kajaania kohti. Hieman harmittavaa, että Wallulla ei menestystä tullut, mutta tylsäähän se olisi jos aina voitettaisiin :)

Plussana reissussa oli se, että näin Heidin naapuritätiä koiransa kanssa, jonka kanssa siis oltiin Pöytyällä RYP kehässä, ja Wallu ei oikein tykännyt siitä koirasta eikä sekään Wallusta. Tuli todettua myös, kun lenkillä törmättiin etteivät nämä pidä toisistaan kehän ulkopuolellakaan ;) Komea koira se kyllä on, ja omaa komean murinan :D

Match Show Kajaanissa 25.9.

En taas saa tekstiä muokattua oikeaan reunaan.. äh.. Mutta sunnuntaina oli mätsäri, jossa Tito ja Wallu pyörähtivät kehässä tuloksin PUN ei sijaa, ja sen lisäksi Tito pääsi vielä JH kehässä pyörähtämään Heidin kanssa tuloksena JH4! Pari esiintyi minusta hienosti ja yhteistyö pelasi. Tito oli ehkä hieman hämillään, kun joutui toisen matkaan, mutta ei tällä kertaa enää etsinyt kehän laidalta minua niinkuin Pyhännällä. :) Mätsäripaikalle mentiin suoraan Puolangalta, joten pojat olivat tosi väsyneitä ja väsyneen käytöksen ymmärtää kyllä molemmilta.. Alla muutamia kuvia.

Ulkoasu

Nyt alkaa ulkoasupäivitys olla valmis ja samalla pojat saivat omat sivut, joista löytyy lisätietoa pojista ja vähän luonnekuvausta yms :)

Suunnitelmia vuodeksi 2012

Pikkuhiljaa alkaa näyttelyiden tuomaritietoja ilmestyä nettiin, joten alkaa olla aika taas suunnitella ensivuotta ainakin näyttelyiden osalta. Tämä syksy näyttää oikeasti etenevän päivä kerrallaan, eikä loppuvuodeksi ole vieläkään tullut selvyyttä mihin näyttelyihin mennään, vai mennäänkö minnekään. Joten ajattelin kurkkia hieman ensivuoden tarjotaa jo, jos vaikka voisi varautua siihen paremmin.

Aikaisemmin en ole tainnut tällaista blogimerkintää tänne tehdä, vaikka muualle olenkin. Kuitenkin painotan vielä sitä, että listassa on paljon kaikenlaista, mutta kaikki eivät tule todellakaan toteutumaan. Osakseenhan tämä johtuu tuomareista, jotka julkaistaan myöhemmin, ja toisekseen päällekkäisistä menoista ja mitä kaikkea tuleneekaan eteen.

Listassa on merkittynä kumpaa koiraa olen ajatellut viedä, tai sitten se kohta on vielä auki. (luonnollisesti: T=Tito, W=Wallu) ja lopussa on tuomaritiedot niin että Wallun tuomari on ensin ja sen jälkeen Titon tuomari. En laittele vielä kysymysmerkkejä enkä mitään, koska kaikki on vielä auki ja kysymysmerkit tulisivat kaikkien kohdalle, paitsi tamminäyttelyyn aion Titon viedä vaikka mikä olisi! Ja Tito on myös varattu Junior Handleriin sunnuntaille, jos joku haluaa lauantaina Titon viedä JH:seen niin saapi kysellä vaikka sähköpostilla! :) Ja tietenkin joitakin näyttelyitä voi tulla, mitä listalla ei ole mainittu.

Näyttelysuunnitelmia vuodelle 2012:14.-15.1. Kajaani KV Tamminäyttely (T) t. Tamas Jakkel
22.1. Kokkola rn (W) t. Marjo Nygård
4.2. Keuruu rn (W) t. Tanya Ahlman-Stockmari
25.-26.2. Tuusniemi rn (W,T) t. Anne Sume , Unto Timonen
25.3. Lohja ER Villakoira (T)
14.4. Vaasa KV (W,T) t. Marit Sunde , Moa Persson
19.5. Somero rn (W) t. Marja Salminen
26.5. Joensuu kr (W,T) t. Tiina Illukka, Tatjana Urek
27.5. Joensuu KV (W,T) t. Jetta Tschokkinen , Brenda Banbury
10.6. Salo kr
30.9.-1.7. Rovaniemi KV
7.-8.7. Kokkola KV
14.7. Oulu KV
15.7. Oulu KV
21.-22.7. Kemi KV
3.8. Kuopio KV (T) t. Dimitris Antonopoulos
4.8. Kuopio KV (W,T) t. Hanne Laine Jensen , Mery Chantal
5.8. Kuopio KV (W,T) t. Annukka Paloheimo, Martin Baskaran Soto
11.8. Hyrynsalmi rn (W)
1.9. Liminka rn (W,T)
2.9. Liminka rn (W)
22.9. Turun seutu (T)
7.10. Lohja ER Parson (W)
3.-4.11. Turku KV
8.-9.12. Helsinki KV x2 HeW-12, V-12

Näyttelyiden lisäksi suunnitelmia vuonna 2012:
Wallun kanssa:
- Rallytokoa jatketaan, kisoihin asti?
- Tokoa, jos pääsisi jollekin kurssille hieromaan ALO-liikkeet kuntoon (se perhanan hyppy...)
- Terveystutkimukset ainakin selkä, silmät, polvet (luusto ehkä jo tämän vuoden puolella)
- Metsästyshommia voisi katsella

Titon kanssa:
- Terveystutkimukset ainakin lonkat, silmät, polvet, (kyynärät, selkä vasta 2v?)
- Rallytokoa ja tokoa jatketaan "omaksi iloksi"
- Agilityn tavoitteellisen treenaamisen aloittaminen jos luusto ok

Tämän lisäksi varmasti tehdään paljon muutakin, mutta tässä nyt jotain mitä ainakin on prioriteettalistan kärjessä ensivuodelle. Näin flunssaisena on hyvä pohtia tämmösiä :D Ja enköhän loppuvuodesta vielä päivitä listaa, mutta itelle ajattelin laittaa ainakin nyt tännekin ylös :)

Ulkoasu

Pitkään suunniteltu ulkoasun muuttaminen lähti käyntiin nyt pikaisella kuvanvaihdolla, aika kökköä, mutta jospa tänä nyt motivoisi tekemään lisää muutoksia ja kenties joskus kokonaan uusi ulkoasu saataisiin valmiiksi :)

Syksy ja romuska, mutta ei anneta sen häiritä harrastuksia

Syksy saapui ja toi tullessaan romuskan, flunssa, nuhakuumeen, miksi kukin tätä ärsyttävää tautia haluaa kutsua. Silti olemme yrittäneet pysyä harrastustahdissa kiinni, ja ilmeisesti onnistuneetkin siinä... Blogi ei vaan meinaa pysyä tahdissa mukana ;)

Ensinnäkin viimeviikon rallytokotreenit menivät niin hyvin, että päätin eiliseen treeneihin ottaa kameramiehen mukaan, vaikka vettä satoi ja flunssa jylläsi. Lopputuloksena kuitenkin oli, ettei Wallu suostunut istumaan kertaakaan kunnolla, koska asvalttikenttä suoraan sanottuna lainehti vedestä, jota tuli koko treenien ajan vain lisää ja lisää... Kokeiltiin muutamaan kertaan suorittaa rataa alusta ja ohjasin koiraa aina lelulla ja herkuilla istumaan, mutta ei niin ei.. lopussa suoritimme radan niin että jokaisen istumisen ja yhden maahanmenon kohdalla pyysin Wallun vain seisomaan paikoillaan. Kaikki muu menikin täydellisesti, paitsi istumisen sijaan Wallu vain seisoi. Että kai se meni sitten ihan hyvin... Videota en halunnut tuosta sitten loppujen lopuksi ollenkaan, odotellaan vapaamuotoisten harjoitusten alkamista ja yritetään sitten uudelleen... Tämä oli tosiaan viimeinen kurssimuotoinen kerta, ja todella kiva kurssi olikin! :)

Sitten viikonloppuna oli vuorossa mätsäri Vaalassa. Viimeksi kun oltiin siellä, niin sää oli yhtä kolea ja sateen uhka yhtä suuri kuin nyt, mutta vuodenaika oli kevät. Erona oli myös tuomarin sukupuoli ja menestys. Molemmat koirat olivat samalla tuomarilla ja menivät todella hienosti. Titolla ainut ongelma oli malttaa olla jahtaamatta puista tippuvia lehtiä, joita siinä tuulessa koivikon alla oli paljon! Titon tulos siis PUN3 viidestä punaisen saaneesta ja palkintoina oli vinkulelu joka revittiin silpuksi paluumatkalla ja dentasticksien tapaisia luita, joilla putsattiin voitonmaku suusta molemmilta pojilta. ;) Wallulla meni paljon paremmin. Se esiintyi yhtä automaattisesti kuin tähänkin asti, paitsi pöydällä rimpuili kuten aina. Tällä kertaa vaan paljon vähemmän kuin ennen, ja se rimpuilu oli tuomarin pussailuyrityksiä taas.. Tuomari oli siis nainen, joten tietenkin sitä olisi pitänyt saada pussata! Wallun tulos hienosti PUN1 kolmen taitavan koiran joukosta! Sitten odottelimme pienen hetken BIS-kehää, jossa tulisi olemaan kuusi koiraa. Mietittiin, että olisihan se hienoa sijoittua hieman korkeammalle kuin viimeksi, jolloin Wallu oli kuudes. Toiveisiin vastattiin, Wallu käyttäyty loistavasti ja oikein esiintyi edukseen, mitä harvoin jaksaa enää jatkokilpailuissa tehdä. Tulos täten  loistavasti BIS2!

 Tällä viikolla ollaan sitten käyty taas Agilityssä Titon kanssa, jälleen mentiin mutkaputkea, suoraa putkea, siivekkeitä ja uutena tuttavuutena pöytää! Poika hyppäsi rohkeasti suoraan pöydälle kun mentiin sen viereen ja laitettiin herkkuja namialustalle pöydän päälle. Sitten kokeiltiin vauhdin kanssa ja hypättiin pöydältä alas. Poika oli ihan innoissaan kun pääsi vihdoin pomppimaan, jota se niin rakastaa! Se on hoksannut, että rappukäytävän portaat on ihanat! Ne on juuri sopivan kokoiset, että niitä voi pinkoa ylös niin että koskettaa vain joka toiselle rapulle. Niin se vaan haluaisi rynniä niitä ylös alas ylös alas, paino sanalla haluaisi ;)

Viikonloppuna myös mittailin poikaa, sain noin 39 cm (vaihteluväli mittauksissa 38-42cm) ja painoa henkilövaa'alla 7,2kg. Wallupoika on saanut massaa takaisin ja painoa oli jälleen 9kg. (Sehän menetti massansa kun pentu tuli enkä tajunnut heti lisätä ruoan määrää, joka lopussa oli melkein tuplaten aikaisempaan! Oli se niin kuluttavaa seurata koko ajan mitä pentu teki. Nyt on hieman voitu tuosta jo vähentää. Seuraavaksi ostankin sille Jahti Vahti Energyä Kanariisin sijaan, kesän olen antanut hieman penturuokaa ruoan sekaan)

Viikonloppuna olisi vielä yksi mätsäri tiedossa tälle syksylle, sen jälkeen ne varmaankin jää taas talvitelolle. Näyttelysuunnitelmat ovat vielä aivan auki, trimmin tarpeessa ainakin molemmat pojat on. Oottakkees kun mamma tästä paranee ja saa taas sakset käteen niin karvat pöllyää ;) Titon turkki on nykyään niin ihanan pehmoista! Miten pentukarva voi vielä pehmetä entisestään? Tai yhtä pehmeää se taitaa olla, mutta on nyt sellaista liukasta mutta karheeta ja sojottaa paremmin pystyssä ja ihanaa <3 Ainut vaan että takkuja saa selvitellä "jatkuvasti", tai siltä se ainakin tuntuu. Onneksi noin kahdessa viikossa menee aina takkukausi ohi yhdestä kohdasta. Aluksi takkusi korvantaukset, nyt takkuaa päälaki ja korvan yläpuolelta ja itse korvat ja sieltäkin se on jo menossa ohi ja alkamassa niskassa. Saa nähä onko koko takkukausi tällaista "vaiheittaista" vai onko tämä vasta alkua.. Eilen illalla selvittelin pelkkää päälakea ja niskaa 45min telkkaria katsottaessa, täytyy oikeasti alkaa ostella turkinhoitovälineitä (lisää) nyt pian, pitkä ostoslista napottaa tietokoneen vieressä, mutta en ole saanut vielä mitään sen enempää aikaiseksi..

Tulipas nyt pitkä tylsä tekstipostaus, mutta lupaan ottaa ja laittaa kuviakin kunhan tästä paranen! Ja olen kadottanut kesän näyttelykuvat jonnekin, hyvä minä.. muistaisi edes mille tietokoneelle ne tuli kesän aikana laitettua.. Onneksi pari hassua kuvaa laitoin niistä jo nettiin, ettei suurta vahinkoa ole päässyt tapahtumaan, mutta jospa ne sieltä löytyisi niin kaikki kuvia toivoneetkin saisivat niitä kuvia joskus :|

Ja sellainen pikku juttu meinasi unohtua sanoa, että erkkarin laput tuli! Wallu kisaa numerolla 104 käyttöuroksissa, joita olikin hurjat 6 kappaletta! Saa nähä saadaanko sieltä minkälainen tulos, mutta jos hyvän arvostelun edes saisi vaikka hylsyn kera, se tammarinkin arvostelu oli niin ihana vaikka lopussa lukikin se tyhmä hylkäys, mutta viis siitä! Tapahtuman takia sinne mennään, eikä niiden nauhojen värien takia :D

No laitetaas nyt vielä sitten vaikka nuo ruusukekuvat, kun sain ne muutama viikko sitten lopussakin seinälle pöydän reunalta, ja myöhemmin laitoin mätsäriruusukkeet roikkumaan kaapinsyrjälle ja joskus viikko sitten lopussakin sain otettua kokonaisuudesta jonkinlaisia kuviakin!

Eli tässä ensimmäisessä näkyy vaakarivissä koko kesän saldo, esin SA x3 (ostetut), Joensuun ROP&CACIB, Tornion CACIB&VaCA ja sitten Pöytyän ROP&SERT&MVA

Tässä taas sitten on mätsäriruusukkeet, ylimpänä Titon, loput Wallun (vihreä taitaa olla JH:sta)

Ja tässä vielä pokaaleista ja vähän kokonaisuutta, oikealla puolen on vanhat ruusukkeet ja iso pokaali on RYP4-pentu ja pienet pokaalit edessä reunoilla on luolilta ja loput näyttelyistä. Kuva on aika huono, mutta vähän malliksi jos ees olisi :) Ja ei olisi pelkkää tekstiä tämä postaus..

Villisagia ja Parsonrallia

Piti taas kyllä vängätä koko mielikuvitukseni kapasiteetti, että sain tämän kirjoituksen otsikoitua...

Tänään oli ensimmäinen kerta Titon kanssa agilitya, villakoirakerhon paikallisosaston kautta RumaRakilla. Aivan mahtavaa kyllä oli, vaikka radalla oltiin vain pari minuuttia. Ihana oli päästä lämmittelemään koiraa ja sytyttelemään sitä radalle! Ja radalla mentiinkin sitten vähän vaihtelevalla mielenkiinnolla, ja minulla kauhea stressi ettei tuo karkaa niinkuin Wallu... Mutta kaikki meni hyvin onneksi, ensikerralla voin olla rohkeammalla mielin niin ehkä Titokin on rohkeampi, vaikka todella rohkea jo olikin. Harjoiteltiin siivekkeiden läpi menemistä (ilman hyppyä) ja rohkeasti poika menikin. Mulla on vielä vaan ohjauskulmat hakusessa ja meinaan juosta päin estettä jolloin Titollakaan ei onnistu... Harjoiteltiin myös putkessa menemistä, ja rohkeasti poika sinne menikin! Mentiin pari kertaa molemmista suunnista ja sen jälkeen poika juoksi putkessa ihan itsekseenkin. Kokeiltiin myös ensin pientä mutkaa ja sitten ihan 90 asteen mutkaa, ja molemmat läpäistiin hienosti! Rohkea poika :)

Korvatkin pojalla oli kokoajan mukana, kun meinasi huomio hetkeksikin herpaantua ja lähteä juoksentelemaan pitkin ja poikin niin heti kyllä tuli takaisin kun kerran huikkasin. Aivan mahtava poika! Olen kyllä todella ylpeä. :)

Wallun kanssa treenaillaan rallytokoa edelleen, kohta alkaa olla alokasluokan liikkeet hallussa, mutta melkosta rallia se välillä meinaa olla.. Wallu kiertää mua kuin kissa kuumaa puuroa et mihin kohti tällä kertaa pitää istua ja kumpaan suuntaan pitää kiertää (kun ollaan treenattu molemmilta puolin sivulle tuloa sekä eteenistumista "sarjoina) eikä meinaa kuunnella yhtään :D Joskus taas kaikki menee nappiin ja koira toimii loistavasti. Pääasia kuitenkin että radalla on hauskaa, ja Wallun mielestä se todellakin on superhauskaa! :)

Mutta tämmösiä tällä kertaa, mitään ihmeempiä ei ole muuta tapahtunut, tulevat näyttelyt ovat kaikki vielä suunnitteluasteella, saa nähä milloin mennään ja minne. Titon kanssa tamminäyttely on varma, mutta se on vasta ensivuonna ja siihen on onneksi vielä aikaa :)

Oltiinpas saada oravapaistia..

Aamulenkit osaavat aina yllättää. Tällä kertaa orava olikin lähempänä kuin normaalisti, aivan tien vieressä kaivamassa kävylle piiloa. Onneksi huomasin sen, ja onneksi oli lyhyt hihna, sillä muuten olisi saatu oravapaistia. Molemmat koirat aivan yhtäaikaa huomasivat sen ja yhtäaikaa ryntäsivat sen kimppuun, mutta juuri ennen oravaa loppui hihna kesken! Ja koiria harmitti. Wallun mieliksi seurattiin oravaa ja se sai kiivetä pihlajaan sen perään. Minun pään korkeudelle se kiipesi (yli puolitoista metriä siis) oravan perässä, ja Tito oli hengessä mukana ja jyrsi sitä pihlajan runkoa. :D Olisi saanut siitä taas hienoja kuvia, mutta eipä ollut kameraa kuvaajasta puhumattakaan.

26.-27.8.2011 Kruunupyy LUT A 45 + LUO1 -> FI KVA !

Tuomari: Jani Mustalahti

Smells Like Strong Gunnar

Koe alkoi klo 22.10 päättyi klo 22.12

Ahdinkoputken läpäisy: Hyväksytty
Tyhjän luolan tarkistus: Hyväksytty, antaa reilusti ääntä, vajaa

Arvostelu: Koira luolastoon, kaivaa nopeasti hiekkaesteen, ilmoitushaukku. Peltien avauduttua kettu siirtyy vasempaan kulmaan jonne koira seuraa vauhdilla painostaen ketun päätepesään. Koira painostaa kovaa ja kestää hyvin ketun karkoitukset, koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä.

LUT A 45

Luonnonluolantarkastus: LUO1 hyväksytty

Eipä siihen enää mitään lisättävää. Tyhjässä raivosi kun kettua ei putkessa ollutkaan ja siksi antoi ääntä ja jätti vajaaksi kun päätti tulla ulos etsimään kettua, mutta löysikin Rollen joka piti haukkua pystyyn :D Luonnonluolassa meni nopeasti ja ääneti, ja jälleen Rolle sai haukut. Riistalla toimi taas hyvin, vajaa 2 min oli putkessa ja se oli siinä eikä tarvinut enää käyttää Rolleakaan kettuna..

Kuvamatskua ei ole mistä laittaa tähän lisäksi, mutta terveiset väsyneeltä tuoreelta kaksoisvaliolta. Tito sai kerrankin höykkyyttää sitä eikä se Titoa ;)

Pyhännällä mätsäilemässä

Käytiin porukalla Pyhännällä mätsärissä. Tässä muutamia kuvia sieltä äkkiseltään laitettuna. Tito kävi Anniinan kanssa JH-kehässä, tuloksena vain arvokasta kehäkokemusta :)

Hienosti poika esiintyi myös vapaasti. Häntä vaan tököttää pystyssä! 

Sen jälkeen minä esitin Wallun SIN1 ja Titon PUN2. Wallu ei varsinaisesti sijoittunut bis-kehässä, mutta oltiin kuitenkin BIS6 :) Alla vielä kuvasaldoa, kun Anniina vähän testaili väsynyttä Wallua päivän päätteeksi. 

Kiitos tytöille seurasta! Laittelen teille kuvia tulemaan myös :) 

Rally-tokoilua ja Joensuu KV

Aloitettiin Wallun kanssa Rally-tokokurssi. Hurahdettiin molemmat tähän lajiin kyllä kerta heitosta! Aivan mahtavat fiilikset radalla, molemmilla. Wallulla kokoajan häntä heiluu ja pysyy tosi hienosti katsekontaktissa ja itselläkin on hauskaa. Tämä on kyllä se meidän juttu ehdottomasti! :)

Käytiin myös 13.8. Joensuun näyttelyssä, teen siitä vielä paremman blogimerkinnän kunhan saan kuvat katsottua kunnolla läpi. :S Sen verran voin paljastaa, että Wallu oli ROP ja sai toisen CACIBinsa :)

Match Show Kuopiossa 27.7. ja kuvasaastetta

Eli kävimme Kuopiossa mätsärissä lähinnä harjoittamassa Wallua miestuomarille, ja sitä se tosiaan tarvitsi. Mies oli hieman epävarma käsittelyssä, joten Wallukin oli. Saimme vain sinisen, eikä jääty enää odottelemaan nauhakehää.

Tito menikin paljon paremmin, oli loistavasti pöydällä eikä pelännyt tuomaria yhtään! Liikkeet menivät myös todella hienosti. Tuloksena PUN--, nauhakehässä tuomaria ei näyttänyt kiinnostavan villakoirat ollenkaan. Mutta hyvää treeniä saatiin molemmille mitä mentiinkin hakemaan! Alla jonkinlainen kuva Titosta kehässä.

 Ja sitten vielä pakollinen posetus kuva Wallun viikon saaliista, eli Pöytyältä tuli SERT, ROP ja FI MVA ruusukkeet ja kaksi pokaalia ja Torniosta sitten VARA CACIB joka vahvistuu CACIBiksi niin ostin sitten tuollaisen CACIB-ruusukkeen pojalle, ensimmäinen meidän näyttelykoira kun on, niin täytyy myös sen ensimmäinen CACIB saada jotenkin "ikuistettua". Pönötys kuviin aletaankin olla jo kyllästytty niin otettiin vaan tällainen perusposetuskuva. :)

 Ja sitten pari kuvaa Oulusta, Titon liikkumisesta sain kerrankin ihan ok kuvan ja ihan alla kuva Titosta ja Leyasta.. mutta en oo kyllä ihan varma kumpi on kumpi. Veikkaisin että Tito menee edellä ja Leya-sisko perässä. :)

Tornio KV 24.7.2011

Käytiin Wallun kanssa nyt toinen näyttelyreissu. Ensin mentiin lauantai-iltana Oulun seudulle Moonan&poikien luokse yöksi, josta sitten matka jatkui M&Jaffan kanssa kohti Torniota. Keli oli aivan hirvittävä! Vettä tuli ihan kaatamalla ja moottoritie tulvi eikä eteen meinannut nähdä. Pari kertaa auto lähti vesiliiroonkin 70kmh/alle vauhdista, että sitä vettä tosiaan oli ihan reippaasti. Paikan päälle kun päästiin, niin sade kuitenkin hellitti ja koko näyttelypäivän oli ihan kohtuullinen sää. Koirat selvisi suhteellisen kuivina, joten kaikki hyvin. :) Illalla sitten oli tiedossa matka takaisin Haukiputaan kautta Ouluun, kun käytiin Tito vihdoin hakemassa kasvattajan luota hoidosta. Ja lopulta Oulusta takaisin kotiin Vieremälle. Taisi olla kymmenen seutua kun olin vihdoin kotona molempien mussukoiden kanssa. :) Wallu on sitä mieltä, että Titosta on tullut tyttö reissun aikana. Johtuu varmaan ainakin siitä, että se on vasta pesty ja trimmattu kasvattajalla. Jospa ne tästä rauhoittuisi. :)

Kuvia näyttelystä tosiaan ei ole yhtään! Pessimistinä jätin kameran koko näyttelypäiväksi autoon, kun sataa kuitenkin viimeistään sitten kun otan kameran laukusta! Niin kävi perjantaina raveissakin! Ärsyttävää. Mutta arvostelu & tulokset:
Tuomari: Karin Bergbom
Arvostelu:
Ääriviivoiltaan ja mittasuhteiltaan miellyttävä valio, kaunis pää ja ilme, vauhva kuono, hyvä kaula ja ylälinja, hieman kevyt luusto, eturinta hieman puutteellinen, hyvä rintakehä, takaosa ja häntä. Karvanlaatu ok. Liikkuu hyvin takaa, hieman ryhdittömästi edestä. Miellyttävä luonne.
VAL-ERI1 PU2 VACA -> Vahvistuu CACIBiksi !

Iso nippu risuja kyllä järjestäjille parkkipaikoista ja ennen kaikkea liikenteen ohjaajille! Ei se liikenne itsestään ohjaannu jos kädet taskussa vaan seisatellaan ja vahditaan ettei näyttelypaikalle kukaan satu ajamaan vaan ajelevat jonnekin parkkiin. Käsittämätöntä. Hiukan hirvitti pikkuautolla perettää isojen autojen välistä pois yksin, kun kaikki ajoivat siihen aikaan jo aika kovastikin näyttelypaikalta pois. Eikä tarvinutkaan näyttelytelttaa yms kamoja kantaa kuin puoltoista kilometriä näyttelypaikalle. Kesken päivin kävin sitten siirtämässä autoa tosiaan lähemmäs, kun alkoi porukkaa lähteä. Mutta ei kiva ei yhtään. Itse näyttelyalue oli ihan miellyttävä, tosin en löytänyt ollenkaan 1-4 kehiä missään vaiheessa, mutta liekkö niin nuukaa.. Onneksi ei ollut järjestelmällistä rokotusten tarkistustakaan, kun en mitään sen tapaista paikkaakaan löytänyt, ostin vaan luettelon joltakin mieheltä joka seisatteli siellä luettelonippu käsissään. Myös kehätoimitsijat olivat harmillisesti "ennakoineet" ja ruksineet kaikki laatuluokat, niin joutuivat sitten suttailemaan niitä luokkamuutoksissa.

Kiitos paljon näyttelyseurasta kaikille paikalla olleille! Enää ei järki sano ketä kaikkia siellä nyt oli, mutta ainakin Moonalle, Marikalle, Jennille ja Jennalle paljon kiitoksia seurasta ja kiitos tummapukuiselle naiselle näyttelyteltan kasausavusta! Ja onnittelut Jennan kyytiläisille ROP&VSP -tuloksista ja koko Marikan poppoolle hienoista tuloksista!

Jos joku sattui kuvaamaan, niin valiouroksista otetaan kuvia oikein mielellään vastaan! Myös jackien avonartuista olisi kiva saada kuvia! :)  

Wallun ja Titon palkintoposetuskuvat ovat edelleen ottamatta, saa nähä saanko niitä otettua ikinä...

Pöytyä kr 17.7. Wallu Sert, ROP, FI MVA

Koitetaas nyt saada tällä hidas netti + hidas kone yhdistelmällä jonkinlainen päivitys blogiin aikaiseksi... Ainakaan tekstinmuotoilu ei toimi ja kaikki haluaa olla tässä keskellä, mutta koitetaan kestää se..

Eli kävimme Wallun kanssa kahdelleen reissussa Ypäjällä siskoni luona. Tito pääsi tuoksi ajaksi kasvattajansa luokse kyläilemään, kiitos paljon Päiville tästä mahdollisuudesta! Olisi ollut melkoinen elämysmatka muuten junassa kaikkine näyttelytavaroineen ja isoine vaatekasseineen kahden paukapään kanssa. Nytkin monet nuoret salskeat miehet tulivat kyselemään, että saako auttaa ;) Ihan hirvittävää, eikö! Nojoo taisi vaan olla näillä herrilla nuoruus kaukana, komeudesta puhumattakaam, mutta apu oli kyllä tarpeen! 

Reissu alkoi siis periaatteessa jo torstaina Oulun matkalla. Kävin viemässä Titon kasvattajalle ja samalla pistäydyimme Oulun puudeleiden järjestämässä mätsärissä, tuloksena Titolle PUN4 ja näyttelyn kaunen villakoirakisan neljän parhaan joukkoon pääsy. Wallu sai tyytyä pelkkään punaiseen nauhaan, kun en ehtinyt sitä kehään viemään, kun Tito pääsi samaan aikaan omassaan jatkoon. :D Mutta kehäkokemusta tuli molemmille, ja paljon!

Sitten perjantaina olikin vuorossa automatka Ypäjälle. Se meni kaikkinensa hyvin. Ypäjällä taas oli Wallulle edessä kauhea koittelemus, kun äijä sai porttikiellon piha-altaaseen heti alkuunsa. Sen verran olen näköjään näyttelyihminen, että halusin sen turkkia varjella. Eikä se tainnut hukkaan mennä.. Kaikesta suojelusta ja varjelusta huolimatta Wallu pääsi ottamaan yhteen siskoni nuoremman jackin kanssa seurauksena arpi poskessa. Ja tietenkin tämä tapahtui juuri näyttelyä edeltävänä iltana, että se oikein aamulla vielä punotti. Noh jospa se katsottiin vaan eduksi, että taitaa olla poika metsästyskoira kun on arpinaama. ;) 

Sitten päästään itse näyttelyyn: pakkaaminen oli sujunut hyvin, sillä kaikki tarpeellinen oli kerrankin mukana, sadetakit ja -varjotkin, mutta onneksi niitä ei tarvittu. Edellisenä iltana sain kuulla, että uroksia olisi kahdeksan, joista neljä junnuissa, kaksi avoa ja valio ja vetsku. Pentuja ei ollut ollenkaan, mikä oli sinänsä harmi. Olisi ollut mukava nähdä ihan pikkurusseleitakin. :) 

Kehässä ennen parsoneita oli kaikki jackit, onnea vielä Maija-kasvattajalle hyvistä tuloksista!

Sitten oli parsonit vuorossa, joista laittelen varmaan syksyllä kaikki kuvat galleriaan, en kehtaa blogiin laittaa kaikkia kuvia. Sähköpostilla saa kysellä, jos kiinnostaa saada oman koiran kuvat, kaikista koirista kun löytyy jokunen kuva! Tuomarina tosiaan toimi Tanya Ahlman-Stockmari. 

Wallu esiintyi oikein hyvin, mutta liikkeet jäi vähän laimeaksi kuten aina ruohikko pohjalla. Hieman harmillista ja siitä tulikin arvosteluun "toivomus". Muuten olen todella tyytyväinen Wallun suoriutumiseen! Tässä arvostelu kokonaisuudessaa:

Hyvä koko. Oikeat rungon mittasuhteet. Erinom. pää & ilme. Hyvä kaula. Kokoon sopiva runko & raajaluusto. Rintakehä voisi olla pidempi. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä. Rodunomaisesti kulm. edestä & takaa. Toivoisin liikkeisiin hieman lisää voimaa & ulottuvuutta.

Ja tulos olikin AVO-ERI1 SA PU1 Sert, ROP, FI MVA

Onnittelut vielä Terhille VSP:stä ja myös valioitumisesta! Eikös sanonta kuullu, että ympäri mennään ja yhteen tullaan? Tuulosen parkkihallissa 2009 nämä koirat olivat myös kehässä pentuluokassa, Wallu tosin jäi silloin ilman KP:ta. Nyt sitten päästiin uudelleen samaan kehään ja molemmat valioitui :) 

Päivittelen erikseen joskus (kun taas ehdin ja netti toimii) kuvasaastetta Titon Oulunreissusta kun pääsi siskonsa kanssa painimaan ja eiköhän tulevasta Tornion näyttelystäkin tule otettua jokunen kuva. :)

Kiitos vielä oikein paljon kaikille onnittelijoille, ne tämä poika on kyllä ansainnut! :) Varsinkin niille joille en oikein näyttelyssä osannut kiitellä, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan ketä siellä oli eikä mitään kuvamuistia jäänyt minkä näkösiä ihmisiä ne oli. :D Ja kiitos myös paljon näyttelyseurana olleille koko yli vuoden ajalta mitä ollaan näyttelyitä kierrelty! Kehän laidalla nähdään taas!

Pakko päivitys

Nyt ei auta, pakko tehdä hätäpäivitys! Wallu valioitui tänään Pöytyän näyttelyssä! Tuloksella ERI1 SA PU1 SERT ROP FI MVA ! Niin mahtavat fiilikset tosta pojasta että pakko saada jotenkin purettua. Laitan kuvia ja arvostelun myöhemmin kokonaisuudessaan ja päivitän paremmin tiedot :)

Satunnaista päivittelyä..

Anteeksi vielä, etten ole oikein pystynyt blogia päivittelemään täältä maalta käsin. Kännykän suoma netti on mitä on, vaikka "kattava" ja "nopea" 3g verkko maassamme onkin. Taitaa vaan riippua siitä asuuko kehä kolmosen sisä vai ulkopuolella, että kattaako vaiko eikö nopeudesta puhumattakaan..

Laittelen nyt tähän vaan lähinnä kuvia piskeistä. Molemmat olis taas trimmattuna (kiitos Idalle Titon trimmauksesta), joten piti ottaa sitten seisotuskuviakin. :) Pojat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään ja Tito voi erinomaisesti alkuhankaluuksista huolimatta (siis ruokaongelmat).

Eli Tito täyttää torstaina (14.7.) 5kk. Kerran ollaan käyty mätsärissä, tulos PUN ei sijaa. Samalla kerralla Wallu sijoittui punaisten kolmanneksi, vielä mies tuomarilla! Hyvä poika. :) Titon kanssa ollaan suunniteltu vielä parit mätsärit ainakin tähän loppukesäksi ja alkusyksystä sitten pari pentunäyttelyä. Wallulle on nyt kolme näyttelyä tiedossa loppukesäksi, ainakin Pöytyä kr ja Tornio kv. Lisäksi loppukesästä käymme LUT-kokeessa, toivottavasti se koe nyt järjestetään myös. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, eikö?

Titosta sen verran, että sillä nyt hampaat vaihtuu, alaetuhampaat ja poskihampaat ovat kaikki puhjenneet ja asettuneet ihan hyvin. Uimassakin poika on käynyt, tosin ei uskalla vielä oikein syvälle tulla. Se on kova kahlailemaan ja pyydystämään pikkukaloja. Vielä vaan ei olla yhtään saatu kiinni. Ihana miten rohkeasti se sukeltaa, ennen on letti märkänä kuin muu koira! Walluhan taas ui entiseen tapaansa niin paljon kuin vain sallitaan ja jaksetaan katsella sen uintia. Kuopiossa käydessämme se jopa masentui, kun en päästänyt sitä lähtiessä lampeen uimaan. :D

Yllätyksellistä pääsiäistä!

Pitkä aika taas on kulunut päivittelystä, kun on hieman kiirettä ollut. Aika moni jo tietääkin, mutta julkistetaas nytten ihan oikeasti: Meille tassutteli 15.4. neljä pientä mustaa tassua. Pieni pörröinen Tito-poika muutti meille 8,5vk iässä. Herrasta pitäisi tulla musta keskikokoinen villakoira, aika näyttää mitä pojasta sitten oikeasti tulee. Melkoinen tappajapuudeli hän kuitenkin on. Ihan hulluna kaikkiin "oikeisiin" luihin, possunkorviin ja sonninsuteihin. Kaikki pehmoeläimet pitää tappaa ravistelemalla niskasta. Myös kaikki liikkuva pitäisi saada kiinni ja tapettua, niin lentelevät lehdet, parkettimoppi kuin heiluvat housunlahkeet. Melkoinen peto taitaa pojasta kehittyä, mikä onkin hyvä kun harrastuskoiraa hänestä kaavaillaan. Tulevaisuuden suunnitelmat sisältävät ainakin näyttelyihä, agilityä ja tokoa, sekä kokeilumielessä ainakin vepeä, mejää, flyballia ja juoksua/canicrossia.

Kesäajaksi joudumme myös jättämään Kajaanin. Mieheni pääsi Vieremälle töihin ja sinne muutammekin sitten kesä-heinäkuuksi. Toki käväisen aina Kajaanissa harrastuksissa, mutta suurinosa harrastuspuolestamme kohdistuu sitten iisalmi/kuopio suuntaan, kun ovat lähempänä. Vuokra-asuntomme sijaitsee kivassa pienessä taajamassa 10km Vieremän keskustasta. Saunallinen rivari pikkupihalla, mikäs sen parempaa saunahullulle russelille ja villavauvalle ;) Ihan asunnon takapihalla näytti olevan iso koulun kenttä, mitä emme varmasti malta olla käyttämättä koirien kanssa. Lisäksi metsää näytti olevan juoksutusta varten. Toivotaan että joku lätäkkökin löydetään vesipedoillemme. Titokin on jo siis kerran uinut vesikupissa narulelun kanssa, niin en usko että se välttyy vesi-innostukselta kun vielä Wallu on opettamassa..

Koirilla on mennyt hyvin keskenään ja minusta tuntuu, että Wallu ei suostuis enää luopumaan pikkuisesta :) Se vaikuttaa kiintyneeltä, seurailee sitä ja nuuskii aina ohikulkiessaan häntää heiluttaen. Se myös tykkää leikkiä pikkuisen kanssa, vaikka aika ilmiselvää on kuka aina voittaa, kuten yhdestä alla olevista videoista voi huomata. :)  

Harkitsin pentublogin avaamista, mutta näyttää siltä että Petsien puolelle menee nämä meidän päivittelyt ja enempää en sitten ehdikään. Tässä siis linkkejä kuviin, videoihin yms.

Blogi: http://www.petsie.fi/pet.php?petid=176782&s=blog

Videot: http://www.petsie.fi/pet.php?petid=176782&s=videos

Kuvat: http://www.petsie.fi/pet.php?petid=176782&s=images

Nyt hyvää pääsiäistä kaikille ja mukavaa koiranpäivää, joka on siis huomenna! :)

Päivittelyä ja kuulumisia

Kiireinen kevät, kuten aina. Kuumeinen kevät, kuten aina, mutta vielä odotellaan sitä itse nuhakuumetta. ;) Vielä jonkin aikaa odottelua ja pieni, iloinen elämänpiristäjä pitäisi saapua taloon. Siitä tarkemmin sitten myöhemmin!

Päivittelin pitkästä aikaa kavereideni blogien listaa. Siitä onkin aikaa kun viimeksi sinne olen blogeja lisäillyt ja kymmenkunta niitä taisi sinne nyt tulla. Sieltä voi myös ottaa hieman vinkkiä edellisen viittaukseen. Käykäähän jokatapauksessa kurkkimassa myös noita muiden blogeja!

Tämän vuoden mätsärikausi aloitettiin myös viikko sitten Kodin Terran mätsärissä. Wallu sijoittui pienten PUN4! Saa sanoa että tämä oli ihan oikeasti työvoitto. Tamminäyttelyn huonojen kokemuksien jälkeen poika on ollut aika varautunut ja meinannut turhaankin (ainakin minun mielestä turhaan..) puolustautua muilta koirilta kehässä. Suomeksi siis vähän ärähdellyt muille jos tulevat yhtään liian lähelle. Tuusniemellä meillä oli onnea kun oltiin avoimen luokan ainut koira, niin Wallu käyttäytyi tosi hienosti. Sielläkin se vähän mulkoili kehän laidalle ettei sieltä vaan kukaan hyökkää kimppuun. :/ Mutta jokatapauksessa tuo oli nyt ensimmäinen mätsäri ja lisää on tulossa tälle keväälle vaikka kuinka paljon. Toivottavasti mekin päästään sitten kehään, kun viimevuosikin meni taas siellä "pöydän väärällä puolen" eli talkoissa. Mutta jonkunhan ne työtkin on tehtävä, että muut saavat huvitella! :) Toivotaan myös että päästään Wallun kanssa sinne luolakokeisiin toukokuussa ja viimeinen sertikin jostain napsahtaisi. Pitää tässä vaan varmuutta saada pojalle taas, ennenkuin varsinaisesti kehään rynnätään. Voi olla ettei ennätetä vielä tuonne Someron näyttelyyn, kun luolakokeetkin ovat samoihin aikoihin. Katsellaan nyt, ei oikein uskalla vielä suunnitella kovin pitkälle eteenpäin. :)

Viikolla oli myös Kainuun Kennelpiirin yleiskokous, minne pääsin yhdeksi KSTK:n edustajaksi. Siellä oli paljon mielenkiintoista asiaa, varsinkin Kennelliiton puheenvuoro oli hyvin mielenkiintoinen, sen piti vierailija, Kennelliiton toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola. Hänellä oli muuten pikkusen hieno koirakravatti, mikäli oikein katsoin! :) Ja oli muuten pikkusen pitkä kokous. Ennen klo 17 lähdin ajelemaan Mainualle ja pitkälle yli yhdeksää kello näytti kun ajelin pimeällä kotiin. Taisi muuten olla se illan kovin myräkkäkin myös juuri silloin. Mutta mukavaa oli, näitä on kyllä todella mukava hoitaa. Kiitos kaikille, että saan tehdä tätä hommaa! :)

Sitten vielä semmoinen pieni mainos, että KSTK järjestää pentukerhon! Sinne on ilmoittautumiset käynnissä juuri nyt! Äkkiä kaikki mukaan, paikkoja kurssille on vielä paljon! :) Lisäinfoa foorumilta -> http://p4.foorumi.info/kstk/viewtopic.php?t=229

Silmätarkki + luolailu

Kävimme Wallun kanssa Sotkamon joukkotarkastuksessa tutkituttamassa silmät ja ne todettiin täysin terveiksi. Samalla otimme rokotuksen ja Wallulle passin. Tiedä vaikka innostuisi ulkomailla käymään esimerkiksi näyttelyissä. :)

Seuraavat luolakokeet menevät sittenkin jonnekin keväämmälle. Oulun koe jouduttiin perumaan vähäisen koiramäärän takia, harmi! Ei olla vielä osattu päättää minne mennään seuraavaksi. Huhtikuussa olisi Kruunupyyn ja Karttulan kokeet vaihtoehtoina, joista Kruunupyy kiinnostaa enemmän. Toukokuussa olisi toinen mahdollisuus mennä Ouluun. Tällä hetkellä parhaimmalta tuntuu tuo Kruunupyyn koe, mutta täytyy harkita vielä.

Kävimme lauantaina kuitenkin Oulussa pyörähtämässä katsomassa koiranpentuja, mutta eipä siitä vielä sen enempää kun kaikki on vielä niin epävarmaa. :) Toivottavasti tässä jossain vaiheessa kevättä/alkukesää se pentu meille tulla tupsahtaisi.

Käytiin sitten viikonloppu viettämättä Puolangalla ja Nasu-rouvalla oli siellä juoksut. Sai uroskoiria vähän hätyytellä porstuasta kauemmaksi ja yhden koiran sain kiinni ja soitin paikalliselle löytöeläintarhalle, josta kävivät sen sitten hakemassa. Sellainen oli heidän äänensävy että pitkästäaikaako yhtäaikaa Nasulla juoksut ja Hanne Puolangalla, ei ole ensimmäinen kerta kun joutuvat meiltä hakemaan uroskoiria. :D Minä kun en raski antaa niiden juosta vapaana, vaan otan mielummin kiinni ja järjestän tuollaiseen suojaisaan paikkaan, missä niistä huolehditaan.

Nasu oli oikein pirteänä ja leikkisänä pitkästä aikaa. Tai onhan se hyvinkin vielä pirteä ikäisekseen, mutta juoksujen aikaan varsinkin on aina hyvin pirteä ja iloinen, mutta myös välillä hyvin fleqmaattinen. En kuitenkaan raskisi sitä leikkauttaa, vaikka ikää on jo ja pentuja ei ole tarkoitus tosiaankaan teettää. Olisihan se turvallisempi niin ei vahinkopentuetta pääse tulemaan, mutta toisaalta se on aina niin onnellinen juoksujen aikaan ja tuohan se vaihtelua elämään. Mutta pitää alkaa pohtia syntymäpäivälahjaa, huhtikuun lopussa rouva täyttää jo kuusi vuotta! :)

Minäkö terrieri-ihminen?

Tunnistatko itsesi seuraavasta tekstistä? Ei mennyt kyllä kovin kauas ainakaan minusta :D (netistä kopioitu)

Terrieri-ihmiset

-ottavat kannettavan jakkaran mukaan metsään, kun ei ne terrierit sieltä kuitenkaan käskystä tule, tulevat sitten kun kaikki mahdolliset pienriista-alueet on tutkittu
-terrierit ovat kotioloissa missä haluavat, ei ne omistajat niitä kuitenkaan uskalla komentaa
-lenkille ei tarvitse remmiä mukaan, koira roikkuu kuitenkin koko lenkin omistajan lahkeessa – jollei sitten löydä mielenkiintoisempaa lahjetta…
-terrieri-ihmisillä on eteisessä valmis hylly korvatulppia varten – tästä voi jakaa jokaiselle kyläilijälle parin – koirat räkyttävät kuitenkin taukoamatta, eikä niille kuitenkaan edes sanota mitään
-Vieraita koiria -rodusta riippumatta- ojennetaan samalla spartalaisella tyylillä kuin omia kovakalloja
-Viikon kohokohta on se, kun oma ärrieri tuo kotiin saaliina tapetun myyrän tai pari. Edes myyrän raatojen siivoaminen aamuyöllä olohuoneen matolta ei aiheuta kuvotusta vaan ylpeyden tunteen, onhan se vain merkki siitä, että koira toteuttaa alkuperäisiä vaistojaan.
-Loukkaantuu verisesti kun joku väittää terrierejä räksyttäviksi kotiterroristeiksi.
-Yrittää jatkuvasti todistaa kuinka “meidän koira ei ainakaan hauku yhtään sen enempää kuin naapurin tavallinen sesse”
-Omistajansa mielestä terrieri ei ole tyhmä tai tottelematon. Se vain miettii tarkkaan kannattaako kaikkia omistajan (älyttömiä ) päähänpistoja noudattaa.
-Terrieri-ihmisen suunnitelmat viikonlopuksi: perjantai- iltamyöhään pimeässä metsässä tuntien rämpimistä ja verisen sienen perässä vetoa. Takaisin tullaan myös omat vaatteet veressä ja näky on kuin murhan jälkeen. Lauantaina yritetään saada koira löytämään ja seuraamaan sitä samaista veristä jälkeä. Lopuksi hihkutaan, kun koira löytää hirven koiven/pakastetun pupun ja hautaa sen. Jääkaapista löytyy aina pullo tai pari verta ja sehän on vain ihan normaalia.
-Terrieri-ihmisten koirilla on aina joko murrosikä, uhmaikä, juoksuaika tulossa, menossa, päällä tai ainakin naapurin koiralla on juoksu. Tällä perustellaan koiran riekkumista hihnassa ja sitä ettei sillä ole korvia. Oikeastihan terrieri ei ole yhtään sen vaikeampi kouluttaa kuin mikään muukaan koira.
-Samalla terrieri-ihmiset ovat kuitenkin ylpeitä että heillä on terrieri, joka pysyy jotenkuten aisoissa, koska se on niin vaikea kouluttaa.
-Jos joku saa terrierillään hyväksytyn tokotuloksen alokasluokasta, sitä pidetään vähintään SM-tasoisena asiana.
-Karkeakarvaisten terriereiden omistajat jaksavat aina ylpeillä koiran helpolla ja siistillä karvalla, mutta kiroavat samalla sitä, että heidän asuntonsa on aina täynnä hiekkaa.
-Heidän koirillaan on kaikki mahdolliset vaistot tallella, ne osaavat jäljestää ja saalistaa ja etsiä ja mennä luoliin ja mitä vielä. Johan sen todistaa se, miten sievästi koirat seisovat näyttelykehässä!
-Terriereillä ei ole jalostuksen aiheuttamia luonne- tai terveysongelmia. Kaikilla muilla koirilla on.
-Terrieri-ihmisten mielestä on ihan luonnollista, että pennun korvat pitää liimata. He myös hermostuvat, jos joku kehtaa kyseenalaistaa moisen asian.
-ei kannata ostaa kalliita ulkoiluvarusteita, kuitenki menee rikki
-ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenki likaantuu
-kamala tyranni joka karjuu pienelle söpölle koiralle
-aivoton täti joka tykkää että on vain söpöä kun koira rähisee vastaantulijoille
-kamala tyranni joka ei anna söpön koiransa moikata vastaantulijaa vaikka koira sitä ihan selvästi tahtoo
-tykkäävät esitellä koiransa tempputaitoja

Tuusniemi rn 20.2.11

Käytiin sunnuntaina Tuusniemellä ryhmänäyttelyssä. Odotukset olivat kovat, kun laskin että Wallu olisi kolmas uroksista ja on aakkosissa loppupäässä ettei montaa urosta sen jälkeen pitäisi samassa luokassa olla, eikä ole koskaan tainnut ollakaan. Päästiin paikanpäälle ja katsoin heti luettelosta, että uroksia on vain se kolme joista yksi on pentu! Wallu oli siis yksin avoimessa ja meillä olisi nyt todella hyvät mahdollisuudet napata se viimeinen serti! :)

Paikanpäällä se oli tosi rauhallinen ja odotusaika meni enemmittä häiriöittä. Kun katseltiin kehää, niin harjoitusarvostelija (mies) ei juurikaan koskenut koiriin vaan kaiken teki päätuomari(nainen), jos niissä ei ollut jotain erityistä mainittavaa (ilmeisesti). Todella kauan kyllä piti koirien seisatella alussa, pöydällä ja lopussa. Liikkeitä ei tehnyt kuin kerran edestakaisin ja luokassaan tietenkin pari kertaa ympäri. Ensimmäinen pentu sai vain PEK1 ilman KP:ta, eka uros joka kilpailisi SERTistä sai EH:n, joten Wallu olisi ainut koira PU-kehässä ja sillä olisi erinomaiset mahdollisuudet saada SERT ja samalla se saisi myös ainakin VSP tuloksen! Olin hieman innoissani.

Wallun kanssa mentiin ensin "luokkaseisotukseen", jossa saatiinkin seisatella kauan kun tuomarit teki yleiskatsausta. Lopulta tuomari kysyi ikää, johon vastasin 2v 2vk, ja pyysi sitten liikkumaan ympäri ja edestakaisin.

Liikkeet menivät aivan älyttömän hyvin. Ajoitin kaksi kierrosta niin että ekan kierroksen saan Wallun kunnolla liikkeelle ja toisen kierroksen menen sitten kunnon ravilla, ettei varmasti ala pomppia tai laukkaamaan jos aloitan liian nopeasti liikkumaan. Liikkeiden lopuksi rupesin seisottaan Wallua vapaasti, mikä on sen bravuuri, mutta pyysikin suoraan pöydälle! Se hieman harmitti. Pöydällä Wallu seisoi aluksi tosi nätisti. Naistuomari alkoi kopeloida ja Wallu oli hienosti siihen asti kunnes mies tuli kokeilemaan niin alkoi perääntyä ja änkesi ensin naistuomarin syliin ja sitten minun syliin. Sain sen kuitenkin takaisin seisomaan ja he tutkivat loppuun.

Hyvin Wallu kuitenkin antoi miehenkin käsitellä (ottaen huomioon kolmannen kuvan ilmeen). Mies ei vaan oikein osannut vielä tutkia parsonia, ainakin rintakehää ei oikein osannut tai ehkä uskaltanutkaan ottaa käsiensä väliin kunnolla. Noh harjoittelijahan vasta olikin, niinkuin Wallukin. :

Meidän ensimmäinen onnistunut liikekuva sivulta! :)

Jollakin hieman epäileväinen katse. Ei taida oikein luottaa miesharjoittelijaan. Tuomarina oli siis Marja Talvitie ja harjoittelijana Kimmo Mustonen.

Pöytäarvostelussa tuomari sanoi seuraavat asiat mitä ei ollut arvostelussa varsinaisesti: Yleisvaikutelmasta saisi paljon paremman kuvan, jos karvaa olisi paljon vähemmän ja sitä saisi tuosta turkista helposti pois (minusta karva ei kyllä ollut vielä kypsää, enkä sanoisi sitä helposti pois otettavaksi). Koiralla on erinomaiset pään mittasuhteet ja aivan älyttömän kauniit silmät. Koira on ihanan iloinen kun häntä vaan kokoajan heiluu.

Sitten mentiin seisomaan pöydän eteen ja naistuomari alkoi sanella arvostelua. Siinä saikin seistä kauan. Wallu vähän häiriintyi hieman kehän ulkopuolella yhtäkkiä metakan nostaneista koirista eikä meinannut uskaltaa seistä niin menin kyykkyyn sen viereen ja sain sen seisomaan. Häntää sai kyllä vähän houkutella heilumaan. Miestuomaria se katsoi aika pahasti kun se meni vähän matkan päähän Wallun eteen seisomaan ja katsomaan sen ilmettä tai ehkä ihan ilmeisestikin silmäilemään.

Lopuksi saatiin sininen nauha, mikä tarkoittaa nykyisin EH:ta. Harmitti aika paljon sillä hetkellä, mutta todella tyytyväinen olen Wallun käytökseen ja myös tulokseen. Paljon parempi tämä on kuin EVA tai HYL. :)

Tiukka oli kyllä tuomarin linja parsoneilla, yksi ainut ERI jaettiin ja se menikin supersuloiselle Pepperille, joka sai myös SA:n ja kaikki muut mahdolliset hilut rotukehästä siihen päälle! :) Onnea Pepper! :)

Loppuun vielä arvostelu: Hieman raskaan vaikutelman tekevä. Erinomainen pää. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä ylälinja ja häntä. Liikkuu hyvin niin halutessaan. Tarvitsee kehä tottumusta. Hyvä karvan laatu. Olisi enemmän edukseen paremmassa turkissa.

Tulos: AVO-EH

Seuraavaksi varmaan mennään Someron ryhmikseen, kun kasvattajakin aikoi sinne ehkä tulla :) Saa nähä saako Wallun ilmoittaa sinne jo KÄY-luokkaan vai meneekö vielä AVO-luokkaan. KÄY-luokassa voisi olla paremmat mahdollisuudet kun vähemmän koiria niin saa olla rauhassa :) Eriasia miten tuomari sitten katsoisi asian.. saa nähä.. Parin viikon päästä tosiaan luolakokeet. Toivotaan, että sieltä saataisiin hyvä tulos työskenneltyä. :)

Muka 2v

Perjantaina juhlittiin Wallun 2-vuotis syntymäpäiviä. Onnea myös sisaruksille! Tästä alkaa se virallinen viimeisen sertin metsästys. Myös A-kokeessa käydään maaliskuussa. Kuvasaldo on hiukan kehno, kun itse olen tässä flunssaa sairastellut niin ei kauheasti ole jaksanut kuvia räpsiä, mutta tässä jotain:

Ei vielä lopullisessa näyttelytrimmissä. Saa nähä mitä Talvitie tykkää parin viikon päästä.. En tiedä toivonko vai pelkäänkö että se viimeinen serti sieltä tulee. :D Tottakai se olisi upeaa, mutta saa nähä tuleeko sitten enää lähdettyä näyttelyihin, ainakaan Suomessa.. Mutta toivotaan parasta. Sanotaan vaikka, että ERI on meidän tavoite. :)

Kongin kanssa leikittiin. Vissiin tykkäsi kuten kuvista voi huomata ;)