Lahti pentunäyttely 30.10.

Perjantaiaamuna kello soi seitsemän aikoihin ja kahdeksalta aloitin laittamaan Titoa näyttelykuntoon. Tarkoituksena oli lähteä iltapäivällä ajelemaan tätini perheen luokse Nokialle, joten pesu ja trimmi oli suoritettava vähän turhankin hyvissä ajoin ennen näyttelyä. Rapiat neljä tuntia meni trimmaukseen kaikkinensa, ensimmäinen tunti takkujen selvitykseen (joita selvitin puolitoista tuntia jo torstaina illalla), seuraava tunti sisälsi pesun ja föönauksen ja sitten vielä kaksi tuntia leikkaamista. Nättihän pojasta tulikin (vaikka kuva on aivan surkea):

Sitten lopultakin viiden aikoihin iltapäivästä pääsimme lähtemään matkalle ystäväni Heidin ja hänen porukoidensa kanssa. Tito sai matkustaa kangashäkissä takakontissa, takapenkillä matkusti juoksuinen Saaga-collietyttö ja etupenkillä Nalle-tipsu. Ihmisiä autossa oli neljä aikuista ja siihen vielä viikonlopun tavarat, joten aika täynnäpä auto oli. Mietimme jopa pakatessa, että pitäisikö minun jättää kamera ja käsilaukku pois, kun ei meinannut millään mahtua minnekään. Mutta sopu sijaa antaa, myös kassien kesken peräkontissa ;)

Puolen yön seutuun pääsin Nokialle Titon kanssa, missä tiedossa olikin ihan vain seurustelua sukulaisten kanssa ja oleilua ja valmistautumista henkisesti tulevaan sunnuntain näyttelyyn. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoikin hieman vettä ja muutaman ärräpään päästinkin niille, jotka ovat päättäneet ettei heidän pihakatuaan tarvitse päällystää (siis ihan keskustan tuntumassa olevalla asuinalueella lähes kaikki muut kadut on päällystetty, paitsi juuri se missä sukulaiseni asuvat). Joten sainkin sitten pestä Titon jalat ja vatsan kahdesti lauantain aikana. Sunnuntaiaamuna kannoin pojan kadun päähän, jossa alkaa asvalttitie, kiersimme lenkin ja kannoin taas poitsun takaisin. Matkaahan ei ole kuin ehkä 300 metriä, mutta ei kyllä mitään herkkua ollut kantaa melkein 8 kiloista puudelia, vielä kun kaikki naapurit tuijottivat aamukahvi pöydistään Aamulehden lomasta. Mutta selvisin kuitenkin viikonlopusta suht. kunnialla. :)

Sunnuntaiaamuna sitten kello soikin puoli seitsemältä, mikä tuntui ihan inhimilliseltä ottaen huomioon yön sisältäneen yhden ylimääräisen tunnin nukkumisaikaa. ;) Aamulla ohjelmassa oli tavaroiden pakkaamista, Titon harjaamista enimpiä takkuja pois ja jännittämistä miten päivä mahtaakaan mennä... Yhdeksän aikaan Heidin porukat saapuivat hakemaan minut ja jännittynyt tunnelma seurasikin meitä melkein koko matkan, aivan perille asti. Hallissa tuli heti ongelmia, kun Saaga pelkäsi liukasta lattiaa. Onneksi Tito oli ihan älyttömän reipas, häntä ja pää pystyssä käveli vaan ihmisten ja koirien lomassa, eikä hätkähdellyt ollenkaan vaikka isot leonbergivauvvat vähän karkailivatkin sen luokse tekemään tuttavuutta. :D Häkkipaikkojen löytäminen olikin ongelmaista, lopulta löysimme vähän tilaa ihan hallin perältä, colliekehän viereltä. Sitten oli ongelmaista löytää ystäväni, jotka aikoivat olla villakehän laidalla, joka siis sijaitsi taas aivan hallin toisessa äärilaidassa. Onneksi ystäväni löysivät minut ja auttoivat Titon laittamisessa. :) Tito pääsi myös kiertelemään hallia Hannan kanssa, jonka kanssa Tito kisasi kahden aikaan Junior Handlerissa kuudenneksi! Ihan huippu suoritus! :) Lisäilen kehästä tänne ehkä kuvia, jos Hannalta saan vielä luvan.. Kuvia alla! Sitä ennen kävin nopsasi esittämässä porukamme Nallen tuloksena PEK1 KP PU2 ! Kiitos kuvasta Heidille :)

Saagan kehä oli yhtaikaa Nallen kehän kanssa, mutta heille ei tällä kertaa tulosta (ei sijoittunut kilpailuluokassa eikä saanut sitten KP:takaan), collieita olikin kyllä paljon!

Villakoirien kehähän oli noin puolitoista tuntia myöhässä ja sitä saimmekin hieman odotella vielä JH-kehän jälkeen. Siitä olikin hyvää aikaa saksia Tito loppuun. :) Kääpiöissä ystäväni pentunen oli ROP, mikä oli aivan mahtavaa! Onnea vielä heille! :) Sitten lopultakin kun keskarit alkoivat, kehään meni pikkupentu-uros, saaden KP:n. Sitten oli Titon ja Siriuksen vuoro, Tito pääsi ykkössijalle ja Sirius kakkoseksi. Ja jos ymmärsin oikein niin vain Tito sai KP:n. Paras uros kilpailussa pikkupentu tuli ensimmäiseksi ja Tito toiseksi, saaden sekä tuomarin, että kilpakumppanilta kehuja, mikä tuntui tosi hyvältä :) Tito meni kokoajan kuten automaatti ja oli koko päivän hallissa, niinkuin olisi kiertänyt näyttelyitä jo monta vuotta! Ihan mahtava pentu kyllä. Todella hyvä hermoinen ja rauhallinen, mutta silti niin iloinen ja jaksoi koko päivän pusutella ihmisiä, jotka kävivät rapsuttelemassa. Ihan mahtavaa :) Alla minun ottamia kuvia JH-kehästä ja Heidin ottamia kuvia rotukehästä sekä lopuksi arvostelu.

Tuomari: Eeva Resko

Erittäin hyvän tyyppinen, upea pää ja ilme, hyvin kulmautunut edestä, mutta hieman ranskalainen. Erittäin hyvä runko, hyvä häntä ja hännän kiinnitys, normaalit takakulmat, liikkuu hyvin. Hyvä väri

PEK1 KP PU2

Ja kehän laidalla juttelimme, että aika monelle tuomari oli maininnut tuon ranskalaisuuden, tarkoittaen ilmeisesti hieman kiertyneitä eturaajoja. Mutta arvosteluun olen enemmänkin kuin tyytyväinen, vaikka olisihan se hieman turhankin ytimekäs, verrattuna esim collieiden arvosteluihin, joissa ei meinannut paperi riittää pituudessa ;) Tuomarina heillä olikin Eerolan Päivi :)

Kiitos vielä kauheasti kaikille näyttelypaikalla hengessä olleille ja erityisesti matkaseurasta Heidille porukoineen! :) Autossa jo juttelimmekin, ettei tämä taida jäädä viimeiseksi reissuksi ;) Mutta luultavasti seuraava näyttely on kuitenkin vasta tamminäyttely.

Trimmailua

Tässä kuva pojasta pari päivää pesun ja kahden trimmauksen jälkeen, ei uskaltanut eikä jaksanut kerralla leikata tarpeeksi, joten saa sanoa että kaksi päivää meni pojan laitossa :D

Kuvan laatu on hieman heikko, kun otin itselaukaisimella, jonka tarkensin ensin takana olevaan tuoliin niin se ei sitten enää tarkenut koiraan uudelleen.. Mutta muoto näkyy :)

Etelän reissu erkkariin ja siskon luo

Tulipahan tehtyä jälleen yksi junamatka siskoni Heidin luokse Ypäjälle. Näitä reissuja teemme joka vuosi monta kertaa, mutta koskaan matkan aikana ei ole ollut näin paljoa jännitystä ja vaarallisia tilanteita...

Ensinnäkin vastoinkäymiset alkoivat jo muutama päivä ennen aiottua matkaan lähtöä, kun Heidi soitti keskiviikkona ja kertoi Topin (heidän 1,5v jacki) olevan hyvin kipeä ja oksentelevan kokoajan. Suunnittelimme silti matkaa ja pohdimme juna-aikatauluja ja päätimme että tulen perjantai-iltana jo, vaikka näyttely on vasta sunnuntaina.

Sitten torstaina Heidi soitti pikapuhelun, että lähtee Topin kanssa lääkäriin kun se ei suostu syömään eikä juomaan mitään, ruiskulla tarjottu vesi oksennettiin heti pois ja poika on tosi alakuloinen. Tässä vaiheessa rupesimme miettimään, että mitä jos Topilla on jokin tarttuva tauti, en uskaltaisi Wallun kanssa mennä niille hakemaan tautia, saatika viemään sitä sen jälkeen koko parsonkansalle! Lääkäri ei osannut sanoa oikein mitään, suolessa ei tuntunut mitään, epäili vatsahaavaa kun oksennuksessa oli kuivaa verta, mutta sanoi että luultavasti ei ole tartuntatauti kun koira ei ripuloi.

Torstai-iltana pohdittiin ja yritin etsiä keinoa päästä julkisilla toisten sukulaisten kautta, mutta mitään vaihtoehtoa ei löytynyt. Päätimme että otetaan riski, tulen lauantaina päiväjunalla, että olen illalla siellä, kannan koiraa kokoajan sisällä ja ulkona korttelin säteellä, ja nukumme vierashuoneessa jossa heidän koiransa eivät ole.

Perjantaina Heidi kertoi ettei Topi ollut oksentanut enää, kun sai oksennuksenestolääkettä ja voi hieman pirteämmin kun sai nesteytystä. Joten trimmasin Wallun loppuun, varasin liput ja luotin siihen, ettei se ole tarttuvaa kun ei ripuloi. Kuitenkin niin, että jos tilanne muuttuu, että heidän toinen koira alkaa oksentelemaan ja voimaan pahoin niin en mene sitten erkkariin tartuttamaan muita. Taudilla oli tähän mennessä kuitenkin jo neljä päivää aikaa itää Vellussa, joka kuitenkin voi yhtä hyvin kuin ennenkin.

Lauantaina lähdin junaan, ja pian sainkin Heidiltä viestin, että kävivät ell nesteytyksessä ja Topilla tuntui suolessa vierasesine! Eli mitään tartuntavaaraa ei ole ja turvallisin mielin saatoin matkustaa heidän luokse. Ainut huoli oli enää Topin vonti, joka heikkenikin koko päivän ja illalla se vaan makasi silmät auki sängyllä hyvin tuskaisen näköisenä. Päätettiin, että kyllä se täytyy viedä leikattavaksi, kun ei ole tiistain jälkeen syönyt eikä juonut mitään, ainoastaan nesteytyksessä saanut nestettä. Kova huoli painoi mieltäni Topin takia, ja pari kyyneltäkin siinä pääsi kun mietin niin pienen koiran leikkaamista, joka on jo todella huonovointinen ja kuihtunut. Wallukin huomasi, ettei kaikki ole hyvin ja käpertyikin yöki kainalooni nukkumaan, vaikkei normaalisti sängyllä saisi olla...

Sunnuntaiaamuna lähdimme ajelemaan siskon miehen kanssa kohti Lohjaa, kun taas Heidi tyttärensä kanssa lähti ajelemaan kohti Turun eläinsairaalaa Topin kanssa. Moneen tuntiin ei tapahtunut mitään erikoista. Topi oli otettu turussa vastaan ja kerrottu vain että kolmelta saa hakea. Lohjalla taas todettiin olevan menossa vasta junnu-urokset kun pitäisi kohta olla avoin luokka jo ainakin puolessa välissä.. eli toisin sanoen kehä oli yli kaksi tuntia myöhässä. Wallua hermostutti odotella boxissa niin pitkän ajan, mutta hermostutti myös boxin ulkopuolella kun kaikki hälinä ja rähinät kaikuivat hallissa. Wallu ei ole koskaan tykännyt halleista, enkä oikein minäkään. Mutta Wallun kanssa harjoiteltiin kehän laidalla liikkumista ja seisomista, jätkä osasi todella loistavasti niinkuin aina! Myös kattelin sen hampaita ja tutkin sitä, kuten myös matkaseurani, ja Wallu oli täydellisesti.

Sitten kun lopulta koitti aika mennä kehään. Wallu meni häntä pystyssä siihen asti kunnes astuttiin ruohomatolle, jolloin häntä tipahti ja laski kuin lehmänhäntä! Korvat meni luimuun ja mulkoili jokasuuntaan että kuka nyt vuorostaan hyökkää kimppuun. Onneksi oli hetki aikaa ennenkuin tuomari alkoi katsomaan koiria, ja sain Wallun piristettyä ja ajattelin että nyt tarvitaan vaan reipasta liikkumista niin kyllä se tästä.

Sitten kauhistuksekseni kuulin, kun tuomari sanoi jotain "on the table" ja kehätoimitsija tulkkasi, että ei liikuta ollenkaan vaan otetaan suoraan pöydälle! Järkytyin ja yritin sitten reippailla Wallua muulla keinoin, kun ei arvosteluakaan saanut häiritä ja koiria oli niin vähän etten kehannut kehästä poistuakaan liikuttaakseni Wallua. Noh se tuntui kuitenkin reipastuvan siitä ja rohkaistuvan.

Sitten pian koitti Wallun vuoro.. Pöydälle kun mentiin, laitoin Wallun niin, että se näki tuomarin. Se ei välittänyt siitä mitään, kunnes tuomari kiersi meidän taakse ja pyysi kääntymään. Mulla löi ihan tyhjää mitä tarkoittaa "turn around"... mietin vaan että around sanotaan yleensä kun pitää tehdä liikkeet kehän ympäri, että mitä ihmettä! Onneksi kehätoimitsija auttoi, että tuomari pyysi kääntämään koiran toisin päin. Wallu hämmentyi tästä lisää ja meni hieman epävarmaksi. Antoi kuitenkin tuomarin katsoa hampaat todella nätisti ja tutkia päätä jne. Sitten tuomari peruutti sivulle ja Wallu alkoi istumaan. Sitten kaikki tapahtui todella nopeasti, en oikein ymmärrä vieläkään mitä tapahtui. Nostin Wallua takaisin seisomaan, sitten ilmeisesti tuomari lähestyi hiljaa koiraa, olin asettelemassa Wallun jalkaa kai, kun se käännähti tuomaria päin ja ärähti. Tuomari peruutti taaksepäin ja katsoi koiraa hämmästyneenä. Wallu oli jännittynyt, jotenkin istui ja nojasi minuun ja pidin siitä kiinni. Tuomari yritti lähestyä kai uudelleen, mutta luopui ja pyysi tekemään kolmion. Nostin wallun pöydältä ja liikuttiin ja Wallu oli ihan normaali. Lopuksi seisotin ja Wallu oli iloisen oloinen, niinkuin yleensä kehässä. Tuloksena kuitenkin EVA ja arvostelulappu oli täysin tyhjä. Mtta yrittänyttä ei laiteta, eikös ne niin ruukaa sanoa? :) Ollaan jälleen kokemusta rikkaampia, sain parsonkalenterin ja vuosikirjan, joten hyvä reissu se oli! Ja sain myös kokemuksen tuosta hallista, että en oikein mielelläni sinne ole Titoa viemässä villaerkkariin maaliskuussa.. Katsotaan vielä lähempänä, mutta ei minua oikein viehättänyt, ja siellä oli sitäpaitsi tosi kylmä vaikka ulkona oli jotain 15 astetta lämmintä ja oikein aurinkoista!

Kiitos paljon Leena Mäkelälle kuvasta! :)

Kotimatkalla saatiin kuulla, että Topin leikkaus oli onnistunut hyvin, ja oltaisiin suunnilleen yhtäaikaa kotosalla. Alla kuva Topista juuri kotiin saapuneena, vain muutama tunti leikkauksen jälkeen. Sen illan Topi lähinnä vaan pötkötti. Seuraavana aamuna oltiin jo paljon virkeämpiä, käveleskeltiin jo vähän ja jaksettiin mennä sängyn alle piiloon lääkeruiskua ;) Maanantaiaamuna tosiaan lähdin junaan takaisin kajaania kohti. Hieman harmittavaa, että Wallulla ei menestystä tullut, mutta tylsäähän se olisi jos aina voitettaisiin :)

Plussana reissussa oli se, että näin Heidin naapuritätiä koiransa kanssa, jonka kanssa siis oltiin Pöytyällä RYP kehässä, ja Wallu ei oikein tykännyt siitä koirasta eikä sekään Wallusta. Tuli todettua myös, kun lenkillä törmättiin etteivät nämä pidä toisistaan kehän ulkopuolellakaan ;) Komea koira se kyllä on, ja omaa komean murinan :D