Minäkö terrieri-ihminen?

Tunnistatko itsesi seuraavasta tekstistä? Ei mennyt kyllä kovin kauas ainakaan minusta :D (netistä kopioitu)

Terrieri-ihmiset

-ottavat kannettavan jakkaran mukaan metsään, kun ei ne terrierit sieltä kuitenkaan käskystä tule, tulevat sitten kun kaikki mahdolliset pienriista-alueet on tutkittu
-terrierit ovat kotioloissa missä haluavat, ei ne omistajat niitä kuitenkaan uskalla komentaa
-lenkille ei tarvitse remmiä mukaan, koira roikkuu kuitenkin koko lenkin omistajan lahkeessa – jollei sitten löydä mielenkiintoisempaa lahjetta…
-terrieri-ihmisillä on eteisessä valmis hylly korvatulppia varten – tästä voi jakaa jokaiselle kyläilijälle parin – koirat räkyttävät kuitenkin taukoamatta, eikä niille kuitenkaan edes sanota mitään
-Vieraita koiria -rodusta riippumatta- ojennetaan samalla spartalaisella tyylillä kuin omia kovakalloja
-Viikon kohokohta on se, kun oma ärrieri tuo kotiin saaliina tapetun myyrän tai pari. Edes myyrän raatojen siivoaminen aamuyöllä olohuoneen matolta ei aiheuta kuvotusta vaan ylpeyden tunteen, onhan se vain merkki siitä, että koira toteuttaa alkuperäisiä vaistojaan.
-Loukkaantuu verisesti kun joku väittää terrierejä räksyttäviksi kotiterroristeiksi.
-Yrittää jatkuvasti todistaa kuinka “meidän koira ei ainakaan hauku yhtään sen enempää kuin naapurin tavallinen sesse”
-Omistajansa mielestä terrieri ei ole tyhmä tai tottelematon. Se vain miettii tarkkaan kannattaako kaikkia omistajan (älyttömiä ) päähänpistoja noudattaa.
-Terrieri-ihmisen suunnitelmat viikonlopuksi: perjantai- iltamyöhään pimeässä metsässä tuntien rämpimistä ja verisen sienen perässä vetoa. Takaisin tullaan myös omat vaatteet veressä ja näky on kuin murhan jälkeen. Lauantaina yritetään saada koira löytämään ja seuraamaan sitä samaista veristä jälkeä. Lopuksi hihkutaan, kun koira löytää hirven koiven/pakastetun pupun ja hautaa sen. Jääkaapista löytyy aina pullo tai pari verta ja sehän on vain ihan normaalia.
-Terrieri-ihmisten koirilla on aina joko murrosikä, uhmaikä, juoksuaika tulossa, menossa, päällä tai ainakin naapurin koiralla on juoksu. Tällä perustellaan koiran riekkumista hihnassa ja sitä ettei sillä ole korvia. Oikeastihan terrieri ei ole yhtään sen vaikeampi kouluttaa kuin mikään muukaan koira.
-Samalla terrieri-ihmiset ovat kuitenkin ylpeitä että heillä on terrieri, joka pysyy jotenkuten aisoissa, koska se on niin vaikea kouluttaa.
-Jos joku saa terrierillään hyväksytyn tokotuloksen alokasluokasta, sitä pidetään vähintään SM-tasoisena asiana.
-Karkeakarvaisten terriereiden omistajat jaksavat aina ylpeillä koiran helpolla ja siistillä karvalla, mutta kiroavat samalla sitä, että heidän asuntonsa on aina täynnä hiekkaa.
-Heidän koirillaan on kaikki mahdolliset vaistot tallella, ne osaavat jäljestää ja saalistaa ja etsiä ja mennä luoliin ja mitä vielä. Johan sen todistaa se, miten sievästi koirat seisovat näyttelykehässä!
-Terriereillä ei ole jalostuksen aiheuttamia luonne- tai terveysongelmia. Kaikilla muilla koirilla on.
-Terrieri-ihmisten mielestä on ihan luonnollista, että pennun korvat pitää liimata. He myös hermostuvat, jos joku kehtaa kyseenalaistaa moisen asian.
-ei kannata ostaa kalliita ulkoiluvarusteita, kuitenki menee rikki
-ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenki likaantuu
-kamala tyranni joka karjuu pienelle söpölle koiralle
-aivoton täti joka tykkää että on vain söpöä kun koira rähisee vastaantulijoille
-kamala tyranni joka ei anna söpön koiransa moikata vastaantulijaa vaikka koira sitä ihan selvästi tahtoo
-tykkäävät esitellä koiransa tempputaitoja

Tuusniemi rn 20.2.11

Käytiin sunnuntaina Tuusniemellä ryhmänäyttelyssä. Odotukset olivat kovat, kun laskin että Wallu olisi kolmas uroksista ja on aakkosissa loppupäässä ettei montaa urosta sen jälkeen pitäisi samassa luokassa olla, eikä ole koskaan tainnut ollakaan. Päästiin paikanpäälle ja katsoin heti luettelosta, että uroksia on vain se kolme joista yksi on pentu! Wallu oli siis yksin avoimessa ja meillä olisi nyt todella hyvät mahdollisuudet napata se viimeinen serti! :)

Paikanpäällä se oli tosi rauhallinen ja odotusaika meni enemmittä häiriöittä. Kun katseltiin kehää, niin harjoitusarvostelija (mies) ei juurikaan koskenut koiriin vaan kaiken teki päätuomari(nainen), jos niissä ei ollut jotain erityistä mainittavaa (ilmeisesti). Todella kauan kyllä piti koirien seisatella alussa, pöydällä ja lopussa. Liikkeitä ei tehnyt kuin kerran edestakaisin ja luokassaan tietenkin pari kertaa ympäri. Ensimmäinen pentu sai vain PEK1 ilman KP:ta, eka uros joka kilpailisi SERTistä sai EH:n, joten Wallu olisi ainut koira PU-kehässä ja sillä olisi erinomaiset mahdollisuudet saada SERT ja samalla se saisi myös ainakin VSP tuloksen! Olin hieman innoissani.

Wallun kanssa mentiin ensin "luokkaseisotukseen", jossa saatiinkin seisatella kauan kun tuomarit teki yleiskatsausta. Lopulta tuomari kysyi ikää, johon vastasin 2v 2vk, ja pyysi sitten liikkumaan ympäri ja edestakaisin.

Liikkeet menivät aivan älyttömän hyvin. Ajoitin kaksi kierrosta niin että ekan kierroksen saan Wallun kunnolla liikkeelle ja toisen kierroksen menen sitten kunnon ravilla, ettei varmasti ala pomppia tai laukkaamaan jos aloitan liian nopeasti liikkumaan. Liikkeiden lopuksi rupesin seisottaan Wallua vapaasti, mikä on sen bravuuri, mutta pyysikin suoraan pöydälle! Se hieman harmitti. Pöydällä Wallu seisoi aluksi tosi nätisti. Naistuomari alkoi kopeloida ja Wallu oli hienosti siihen asti kunnes mies tuli kokeilemaan niin alkoi perääntyä ja änkesi ensin naistuomarin syliin ja sitten minun syliin. Sain sen kuitenkin takaisin seisomaan ja he tutkivat loppuun.

Hyvin Wallu kuitenkin antoi miehenkin käsitellä (ottaen huomioon kolmannen kuvan ilmeen). Mies ei vaan oikein osannut vielä tutkia parsonia, ainakin rintakehää ei oikein osannut tai ehkä uskaltanutkaan ottaa käsiensä väliin kunnolla. Noh harjoittelijahan vasta olikin, niinkuin Wallukin. :

Meidän ensimmäinen onnistunut liikekuva sivulta! :)

Jollakin hieman epäileväinen katse. Ei taida oikein luottaa miesharjoittelijaan. Tuomarina oli siis Marja Talvitie ja harjoittelijana Kimmo Mustonen.

Pöytäarvostelussa tuomari sanoi seuraavat asiat mitä ei ollut arvostelussa varsinaisesti: Yleisvaikutelmasta saisi paljon paremman kuvan, jos karvaa olisi paljon vähemmän ja sitä saisi tuosta turkista helposti pois (minusta karva ei kyllä ollut vielä kypsää, enkä sanoisi sitä helposti pois otettavaksi). Koiralla on erinomaiset pään mittasuhteet ja aivan älyttömän kauniit silmät. Koira on ihanan iloinen kun häntä vaan kokoajan heiluu.

Sitten mentiin seisomaan pöydän eteen ja naistuomari alkoi sanella arvostelua. Siinä saikin seistä kauan. Wallu vähän häiriintyi hieman kehän ulkopuolella yhtäkkiä metakan nostaneista koirista eikä meinannut uskaltaa seistä niin menin kyykkyyn sen viereen ja sain sen seisomaan. Häntää sai kyllä vähän houkutella heilumaan. Miestuomaria se katsoi aika pahasti kun se meni vähän matkan päähän Wallun eteen seisomaan ja katsomaan sen ilmettä tai ehkä ihan ilmeisestikin silmäilemään.

Lopuksi saatiin sininen nauha, mikä tarkoittaa nykyisin EH:ta. Harmitti aika paljon sillä hetkellä, mutta todella tyytyväinen olen Wallun käytökseen ja myös tulokseen. Paljon parempi tämä on kuin EVA tai HYL. :)

Tiukka oli kyllä tuomarin linja parsoneilla, yksi ainut ERI jaettiin ja se menikin supersuloiselle Pepperille, joka sai myös SA:n ja kaikki muut mahdolliset hilut rotukehästä siihen päälle! :) Onnea Pepper! :)

Loppuun vielä arvostelu: Hieman raskaan vaikutelman tekevä. Erinomainen pää. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä ylälinja ja häntä. Liikkuu hyvin niin halutessaan. Tarvitsee kehä tottumusta. Hyvä karvan laatu. Olisi enemmän edukseen paremmassa turkissa.

Tulos: AVO-EH

Seuraavaksi varmaan mennään Someron ryhmikseen, kun kasvattajakin aikoi sinne ehkä tulla :) Saa nähä saako Wallun ilmoittaa sinne jo KÄY-luokkaan vai meneekö vielä AVO-luokkaan. KÄY-luokassa voisi olla paremmat mahdollisuudet kun vähemmän koiria niin saa olla rauhassa :) Eriasia miten tuomari sitten katsoisi asian.. saa nähä.. Parin viikon päästä tosiaan luolakokeet. Toivotaan, että sieltä saataisiin hyvä tulos työskenneltyä. :)

Muka 2v

Perjantaina juhlittiin Wallun 2-vuotis syntymäpäiviä. Onnea myös sisaruksille! Tästä alkaa se virallinen viimeisen sertin metsästys. Myös A-kokeessa käydään maaliskuussa. Kuvasaldo on hiukan kehno, kun itse olen tässä flunssaa sairastellut niin ei kauheasti ole jaksanut kuvia räpsiä, mutta tässä jotain:

Ei vielä lopullisessa näyttelytrimmissä. Saa nähä mitä Talvitie tykkää parin viikon päästä.. En tiedä toivonko vai pelkäänkö että se viimeinen serti sieltä tulee. :D Tottakai se olisi upeaa, mutta saa nähä tuleeko sitten enää lähdettyä näyttelyihin, ainakaan Suomessa.. Mutta toivotaan parasta. Sanotaan vaikka, että ERI on meidän tavoite. :)

Kongin kanssa leikittiin. Vissiin tykkäsi kuten kuvista voi huomata ;)