Oltiinpas saada oravapaistia..

Aamulenkit osaavat aina yllättää. Tällä kertaa orava olikin lähempänä kuin normaalisti, aivan tien vieressä kaivamassa kävylle piiloa. Onneksi huomasin sen, ja onneksi oli lyhyt hihna, sillä muuten olisi saatu oravapaistia. Molemmat koirat aivan yhtäaikaa huomasivat sen ja yhtäaikaa ryntäsivat sen kimppuun, mutta juuri ennen oravaa loppui hihna kesken! Ja koiria harmitti. Wallun mieliksi seurattiin oravaa ja se sai kiivetä pihlajaan sen perään. Minun pään korkeudelle se kiipesi (yli puolitoista metriä siis) oravan perässä, ja Tito oli hengessä mukana ja jyrsi sitä pihlajan runkoa. :D Olisi saanut siitä taas hienoja kuvia, mutta eipä ollut kameraa kuvaajasta puhumattakaan.