Forssa KR 3.7.2010

Olen odotellut jos saisin näyttelyn kuvat tähän blogimerkintään mukaan, mutta päivitänpä ne sitten myöhemmin. 

Torstaina lähdettiin Wallun kanssa kahdestaan junalla kohti Loimaata. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuljen W:n kanssa kahdestaan junassa ja hieman jännitti miten pärjään. Alku oli hankala kun ensimmäinen juna oli Pikajuna jossa ei ole oikein mitään mihin kiinnittää koiran hihnaa. Tai no on siinä seinässä paikat lenksuille joihin saisi hihnan kiinni, mutta ei tietenkään niitä itse lenksuja... Noh pidin sitten hihnaa kädessä, jalan alla, polvien välissä ja välillä jopa suussani, että saisin boxin kasattua ja siinä menikin pitkähkö hetki, mutta lopulta se onnistui ja W pääsi nukkumana boxiinsa.

Matka sujui hyvin ja juna oli ajallaan Kuopiossa ja Pieksämäellä missä oli vaihdot. Olimme myös ajallaan Loimaalla 16:12 ja siskoni Heidi oli siellä meitä vastassa. Ajelimme Ypäjälle siskoni luokse ja siellä vastassa olivat jackit 3v Vellu ja 13vk Topi. Voi että joku russeli voi olla mäyräkoiran näköinen! Eräs kun ei ole muistanut kasvaa korkeutta ollenkaan, vaan pelkästään pituutta. Kuvia heistä minulla on vain kännykässä pari, kun ei meidän kameralaukku sopinut junamatkueeseen boxin, laukun ja repun lisäksi enää.

Torstai-iltana Wallu kävi kasvattajallaan Vahteran Maijalla trimmattavana. Tuloksena on hapsuista luopunut siisti kokonaisuus. Myös hapsottavat viikset leikattiin pois. Maijalle kuului hyvää, ja W:n mummo Tarakin oli vielä hengissä. Omia koiria Maija ei vienyt Forssan näyttelyyn vaan aikoi tulla pelkästään katsomaan parsonit.

Lauantai aamuna sitten lähdettiin hellevaatteissa Mustialaa kohti. Näyttelypaikka oli vanhan kartanon puistossa. Alue oli vanhaa nurmikenttää eli aika muhkuista. Kehien välissä oli myös ihania isoja vanhoja puita jotka antoivat kivasti varjoa kehää odottaville. Mekin saimme varjopaikan kehän laidalta. Lämmintä oli varmasti kolmenkymmenen tuntumaan asti, eikä eräs koiruus suostunut juomaan koko näyttelyaikana yhtään tippaa. Kastelin sen turpaa kuitenkin vähän, että jos vaikka vahingossa joku tippa suuhunkin menisi.

Tuomari Irina Poletaeva

JUN-EH JUK1

Arvostelu:

Very good type. Still needs time for final development. Typical head and expression. Sassor bite. Good neck. Bit roft back. Bit low set tail. Correct forechect and front angulations. Needs better real angulations and more drive in the movement

Vapaa suomennos:

Erittäin hyvä tyyppi. Tarvitsee yhä aikaa kehittyäkseen. Tyypillinen pää ja ilme. Saksipurenta. Hyvä niska. Hieman pehmyt selkä. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Oikea eturinta ja etukulmaukset. Tarvitsee paremmat takakulmaukset ja lisää voimaa liikkeisiin.

Ihan mukava tuomari, mutta käsitteli koiria oudosti ja hieman kovakouraisesti. Kehän laidalla kasvattajat puhuivat että hän on ihan höppänä, tiedä sitten.. 20 koiraa: 1 H 6 ERI loput EH.